lauantai 30. tammikuuta 2016

Itsetunnosta

Viime aikoina olen jälleen joutunut miettimään itsensä vertaamista muihin. En siksi, että itse vertaisin itseäni toisiin, vaan sen takia, että eräs ystäväni myönsi vertailevansa itseänsä minuun.

Olen itsekkin ollut siellä. Olen ollut se, joka ei ole osannut iloita onnistumisista koska joku muu tekisi sen jossain kuitenkin paremmin. Jossain kohtaa elämääni tajusin kuitenkin, että muille katkeroituminen ei vie minua pätkääkään eteenpäin. Se kuluttaa vaan omaa energiaani, eikä ota toisilta heidän huikeita suorituksia pois,

Olen myös onnistunut vihdoin iskostamaan kallooni, että en voi verrata itseäni varsinkaan ihmisiin, kenellä on kokemusta siitä asiasta enemmän. Jos toinen on esimerkiksi treenannut 20 vuotta oikein ja kunnolla ja toinen aloittanut treenit kaksi vuotta sitten nollasta, niin eiväthän he millään voi olla samalla treenitasolla. Tottakai aloittelija voi samalla treeni palolla päästä joskus samaan tilanteeseen, mutta ei nyt, eikä varmasti vielä vuoden päästä. Tämä pitää hyväksyä.



Se, mitä hän pystyy vuoden aikana tekemään on kuitenkin paljon, mikäli hän onnistuu keskittymään ainostaan omaan tekemiseensä. Muilta voi ottaa mallia ja oppia. Halun tulla yhtä vahvaksi kuin joku toinen voi kääntää motivaatioksi. Tie tavoitteeseen on huomattavasti helpompi, kun katkeruuden sijaan paiskaa kaverin kanssa ylävitosia jokaisessa mahdollisessa tilanteessa ja nauraa päälle. 

Jos tiedät tehneesi parhaasi,ole tyytyväinen, vaikka ennätyksiä tai muuta superonnistumista ei tulisikaan. Älä anna itsesi sammuttaa intoasi. Nämä asiat vaativat paljon työtä päänsisällä, eikä nämäkään lampun syttymiset tapahdu todellakaan päivässä. Niille kuitenkin kannattaa uhrata aikaa, sillä luultavasti aina tulee olemaan joku, joka pystyy tekemään ja suunnittelemaan hommat sinua paremmin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinä olisit huono. :)

Ystäväni ilmaisi nämä tunteensa minua kohtaan hieman väärällä tavalla. Minun täytyy sanoa, että olen hieman ylpeä itsestänikin, kun pystyin suoraan sanomaan hänelle, että en ansaitse tuollaista käytöstä. Joitain vuosia sitten en olisi vielä tehnyt niin, vaan niellyt kaiken, vaikka tiedän, että tässäkään tilanteessa en ollut tehnyt itse mitään väärää.

Kun pystyy iloitsemaan toisen puolesta, saa iloita useammin! :)

Viikonloppu toivotuksin,
Linda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti