tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tension point

Kun tekee, menee ja treenaa kovaa on hurjan vaikea välttyä kokonaan pieniltä loukkaantumisilta tai jumeilta kropassa. Toki tähän voi vaikuttaa omalla fiksulla treenaamisella, hyvällä ravinnolla, unella sekä kehonhuollon muistamisella, mutta aina välillä tulee tilanteita kun joutuu jumien sekä vammojen kuntouttamisessa turvautumaan ammattilaisten apuun.

Auttavien ammattilaisten kirjo on valtava. Täytyy melkein kuulla joltain tutulta hyvästä hoitokokemuksessa, jonka jälkeen itse uskaltautuu varaamaan ajan hierontaan, fysioterapiaan ym. Itse olen jo jokin aika sitten löytänyt mielettömän hyvän naprapaatin, josta halusin vinkata teille muillekin.Kävin viimeksi viime tiistaina Tesion Pointin Teemu Siliuksella, koska pakarani sekä alaselkäni olivat niin tukossa. Aikaisemmin Teemu on hoitanut kyynerpäätäni sekä korjannut lantioni asentoa.

Heti ensimmäisellä käyntikerralla Teemun kanssa keskustelimme siitä, että mikäli kivut ja jumit ovat aina samalla paikalla ja toituvat säännöllisesti, on tärkeää selvittää syy mikä tähän johtaa, eikä hoitaa kipua pelkästään manuaalisella terapialla. Tämä teki itseeni suuren vaikutuksen. Asiakkaallehan olisi hurjan helppo myydä useita hoitokertoja. Asiakas kokisi saavansa apua, mutta palaa aina uudelleen vastaanotolle, kun kivut hoitojen jälkeen tulevat takasin, koska kipujen oikeaa syytä ei ikinä selvitetty.



Teemu osoittaa myös kysymyksillään olevansa aidosti kiinnostunut asiakkaastaan. Vaikka omat vaivani ovat selvinneet yhdellä käyntikerralla, niin olen silti saanut jonkun pienen vinkin jatkoa varten ja suuren kasan kannustavia sanoja. Hän kertoo mitä tekee ja minkä takia, jolloin olo hoitopöydällä on turvallinen. 

Liikunta on yksi parhaista tavoista ennaltaehkäistä tuki- ja liikuntaelimistönvaivoja. Kun käyt hoidattamassa itseäsi, niin kannattaa vaatia ja kysyä itsekkin vinkkejä ennaltaehkäisevään hoitosuunnitelmaan, mikäli sellaiseen on tarvetta. Hyvinvointia ei pysty kokonaan ulkoistamaan, vaan sen eteen joutuu myös itse tekemään asioita.

Edelleen meillä on vain tämä yksi kroppa ja siitä tulee pitää huolta, varsinkin mikäli se on työkalu, kuten itselläni! Mikäli sinulla on vääränlaisia tuntemuksia kropassa, niin nyt on aika toimia! Teemulla ja Tension Pointilla on vielä 17.3 saakka tarjous naprapatiaan ja ajanvaraus käy helposti nettisivujen kautta. ;)

xx,
Linda

tiistai 28. helmikuuta 2017

Voiko elämääkin valmentaa?

Vastaus otsikon kysymykseen on: kyllä! Olin noin vuosi sitten Valmentamon järjestämässä illassa, sillä minua kiinnosti kyseisen firman järjestämä Life Coach koulutus. Koulutus on edelleen mielessä  ja saa odottaa tulevaisuuden parempaa hetkeä. Tuona iltana täytin kuitenkin raksin ruutuun, jossa kerroin olevani kiinnostunut mahdollisesti harjoitusasiakkaaksi jollekkin Valmentamon opiskelijalle.

Aikaa kului ja olin jo melkein unohtanut koko asian, kunnes viime joulukuussa Maarit otti minuun yhteyttä ja pyysi valmennettavakseen. Mietin hetken, mutta päätin suostua. Minua kiinnosti mitä voisin itsestäni valmennuksessa oppia ja toki ajattelin myös voivani saada jälleen työkaluja omien asiakkaideni käytettäväksi.

Kaikki työkuviot ym. olivat tuolloin joulukuussa  aika epäselvät, joten sovimme aloittavamme Tammikuussa. Harjoitusasiakkuuteen kuului yhteensä neljä valmennuskertaa. Voi että mua ensimmäisellä kerralla jännitti, mutta Maarit sai minut todella helposti omalla olemisellaan ja läsnäolollaan rentoutumaan.

Koen joutuneeni elämäni aikana sellaisiin tilanteisiin, jossa minun on ollut pakko pohtia elämääni ja sitä mitä itse haluan. Olen tehnyt isoja muutoksia, joten en enää hirmuisesti pelkää niitä. Uskon tietäväni tällä hetkellä suhteellisen hyvin sen, kuka minä olen ja mitä minä tavoittelen. Silti oli huikeaa, kun yht äkkiä olikin henkilö kenelle sait sun ajatuksia puhua ääneen ja muistutti sua niistä asioista, jotka sä jo tiesit. Ei siihen välttämättä tarvittu sen enempää. Samalla kun sanoit jonkun lauseen ääneen, niin tajusit taas asian olevan juuri niin.

Omalla kohdallani puhuimme paljon ajankäytöstä sekä siitä, kuinka sitä omaa jaksamista pitää monien meneillään olevien asioiden keskellä yllä. Myönnän myös, että joskus minun on välillä vaikea sanoa ei. En tee sitä enää sen takia, että minusta tykättäisiin, vaan koska en vain tahdo loukata ketään. Maarit: "Luuletko, että ne ystävät ymmärtäisi?" Minä: "Hmm.. No joo" Maarit: "Kuka on se kaikkein tärkein henkilö sun elämässä josta sun täytyy pitää huolta?" Minä: "No... Minä" Siten mä jaksan auttaa muita.



Hienoin juttu valmennuksessa oli ehdottomasti se, että se pakotti pysähtymään ja ottamaan aikaa itselleni. Maarit oli siinä juuri minua varten. En osaa selittää, mutta jotenkin mulla on sellanen fiilis koko valmennuksen ajan sellainen fiilis, että sille oli syynsä, miksi minä valikoiduin juuri hänen asiakkaakseen.

Mikäli susta tuntuu, että asiat on sun päässä vähänkään rullalla, niin voin suositella Life coachin palkkaamista. Suoria vastauksia et tule saamaan, mutta lempeitä työkaluja päästä lähemmäs sitä minää, joka haluat olla. Jokaisella meillä on nimittäin oma erityinen menestyksen piste, joka löytyy sieltä, missä sun omat tiedot ja taidot kohtaa maailman ihmisten tarpeet.

xx,
Linda

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Olet sitä, mitä ajattelet.

Menin tänään heti aamusta treeneihin. Hyvää kahvia, banaanimunia naamariin ja ei muuta kuin penkkaamaan. Lähdin liikkeelle todella hyvällä mielellä. Coachi piti jälleen loistavan motivaatio puheen ja hymyilin. Lämmittelyjen jälkeen lähdettiin itse treeniin.

Penkki ei kulkenutkaan niin hyvin kuin olisin halunnut. En päässyt käsiksi niihin painoihin, joita yleensä liikuttelen. Viimeisen sarjan vika toisto jäi tekemättä. Jäädyin jotenkin täysin. Lisäksi penkkisarjan jälkeen olleessa askelkyykkysarjassa oikea etureiteni rupesi kramppaamaan. Treenin jälkeen tunsin itseni hieman luovuttajaksi, epäonnituneeksi ja epäilin itseäni pahimman kerran. Aivan pienen hetken kerkesin oikeasti jo kyseenalaistamaan aivan kaikkea osaamistani.


Haluan kirjoittaa rehellisesti. Näitä päiviä ei tule itselleni enää nykyään kovin usein. Mutta näitä tulee varmasti jokaiselle joskus, niille kaikista vahvimmillekkin. Kuitenkin suurin huomio, minkä tässä hommassa tein oli se, että ainut, joka itselleni tätä "mä en pysty ja osaa" soopaa syötti olin minä itse. Ei todellakaan kukaan muu!

Hetken itsesäälissä kieriskelyn jälkeen päätin muuttaa ajatusteni ja sisäisen puheeni suuntaa. Coachi kysyi treenin päätteeksi: "Kuka teki tänään parhaansa?" Nostin käteni ylös. Sillä kyllä mä oikeasti tein. Annoin tämän päivän parhaani.

Treenin jälkeen menin pukuhuoneeseen peilin eteen ja tuuletin, nostin käteni uudelleen ylös. Tälläisten treenien läpi taistelu se vasta voittamista onkin. Peilikuvalle kerroin olevani vahvempi kuin luulenkaan ja että tämä yksi huonompi treeni ei määrittele minua millään tavalla. Tästä opittiin taas jotain ja tavallaan reaktioni kertoi ainakin siitä kuinka paljon treeni minulle merkitsee. Loppupäivä sujuikin hyvin.


Ajattelet sitten pystyväsi tai olevasi epäonnistunut, olet oikeassa. Älä anna itsesi olla sinun suurin jarrusi. Joskus pitää olla armollisempi ja siirtyä eteenpäin. Seuraavaa taistelua et voita ainakaan murehtimalla vielä edellistä "tappiota".

xx,
Linda

tiistai 21. helmikuuta 2017

Miten minä eksyin TFW:lle?

Oli vuosi 2014. Olin juuri valmistunut personal traineriksi. Rupesin valmentamaan super innoissani asiakkaita, mutta pian huomasin olevani hieman hukassa omien treenieni kanssa. Kuvailin paljon liikkeitä ym videoille, mutta suoraan sanottuna haahuilin salilla liikkestä toiseen ilman hirmuisen hyvää suunnitelmaa. Suureksi osaksi tämä johtui myös siitä, että mua kiinnosti todella monenlainen treenaaminen. Kaikkea ei voi saada kerralla, joten olinkin jo hetken etsinyt suuntaa mihin lähteä.

Kaverini oli treenannut Training for warriors salilla jo pidempään. Olimme yhdessä hänen kanssaan I love me- messuilla ja siellä oli myös TFW Helsingin sali esittäytymässä. Ostin tuolloin kokeilukortin Hurrikaani tunneille. Kävin nuo viisi tuntia sprinttaamassa ja tekemässä circuittia. Sen jälkeen olin täysin myyty.

En tiedä miksi, mutta ensin itse ajattelin, että onko noloa ruveta käymään toisten coachauksessa? Mitä muutkin ajattelee, jos teen ohjauksia, mutta en itse saa itseäni treenaamaan? Sitten söin ylpeyteni ja menin tunneille. Se on osoittautunut yhdeksi parhaimmista valinnoista elämäni ja urani kannalta.



Salilla oli monta erilaista, mutta erittäin ammattitaitoista valmentajaa. On ollut mahtavaa saada vinkkejä sekä tukea jokaiselta heistä. Olen nähnyt jokaisen heidän tyylin tehdä töitä ja se on avartanut maailmaani paljon. Olen pystynyt heiltä kaikilta poimimaan itselleni toimivimmat jutut omille asikkailleni eteenpäin vietäväksi. Varsinkin tuolloin aivan urani alkuvaihella kaikki kannustavat sanat ovat olleet enemmän kuin tarpeen. Moni coacheista myös tiesi taustani ja varsinkin muutama heistä on ottanut ihanan opettavaa roolia ja kertonut minulle monia juttuja nimen omaan valmentamisen kannalta.

Huikeiden valmentajien lisäksi TFW metodi sopii täysin minun omaan valmennusfilosofiaani. Treenit treenataan täysillä, mutta ei tosissaan. Kaveria autetaan aina, eikä ketään tai mitään muuta valmennusmetodia haukuta. Treeneissä otetaan monipuolisesti huomioon voima, nopeus ja liikkuvuus. Treenien turvallisuudesta ja riittävästä levosta pidetään huolta.



Jokainen meistä tarvitsee ylävitosia ja kannustusta välillä. Mä uskon myös, että aika moni meistä tahtoo olla osa jotain suurempaa, osa tiivistä yhteisöä. Sitä TFW todellakin on. Paikka. jossa ketään ei paineta alas, mutta tarvittessa varmasti kanssa treenaajat ja valmentajat nostavat ylös. Paikka, josta energia ei lopu kesken. Olen super onnellinen, kun pääsen jakamaan tätä iloa, hymyjä ja hikeä eteenpäin vielä entistä isommalle porukalle. :)

xx,
Linda

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivänä ystävyydestä

Ystävyys on sitä, kun voit olla toisen seurassa juuri oma itsesi. Parhaimpien ystävien kanssa uskallat paitsi nauraa, niin myös itkeä. Uskallat olla heikko ja tulla itsekin lohdutetuksi. Hyvä ystävä näkee sanojen taakse ja tukee vaikka et sitä olisi välttämättä juuri sillä hetkellä ansainnut.

Vaikka ystävyyssuhteet olisivat lyhyitäkin, niin sinä opit niistä jotain, joko itsestäsi tai toisista. Se tekee niistäkin arvokkaita. Olet saanut näiden lyhytaikaisten ystävienkin kanssa jakaa asioita, joita et kenties olisi kenellekään mulle voinut kertoa. 

Ystävyyden kesto ei määritä kuitenkaan ystävyyden merkitystä, sillä loppujen lopuksi harva ystävyys on elinikäinen. Arvokkaimmat ystävyyssuhteet voivat kuitenkin olla vahvempia kuin perhe tai sukulaissuhteet, sillä ystävät ovat sinun omia valintojasi, kun taas sukulaiset ja perhe tulee sinulle syntymälahjana. Ystäviä ei mikään veriside pakota pysymään yhdessä, vaan se on yhteinen valinta. Hyvässä ystävyyssuhteessä hektisimpinä hetkinä on joustonvaraa, mutta silti molemmat jaksavat työskennellä sen eteen.



Olen jo tähän ikään nähnyt monenlaista ystävyyttä. Muistan liiankin hyvin, ketkä minulle ovat kääntäneet selkänsä suurimpien ilojen ja surujen hetkellä. Toki ystävyyteen nimittäin kuluu heikoimpina hetkinä tukemisen lisäksi myös se, että osataan iloita toisen onnesta sekä menestyksestä ja kasvaa rinnalla.

Tänään olen käyttänyt paljon aikaa sen pohtimiseen, millainen ystävä itse olen osannut olla? Toivottavasti niin hyvä, mitä minun ystäväni ympärilläni ansaitsevat!

Hyvää ystävänpäivää! <3

torstai 2. helmikuuta 2017

Hatsolo - Elämä breikkarin silmin

Ilokseni sain kutsun Johannes Hatsolo Hattusen uuden esikoiskirjan julkistamis- ja pressitilaisuuteen. Koskaan aikaisemmin en ole kirjanjulkkareissa ollut, mutta heti alusta saakka meille vieraillekin oli selvää, että tämä tilaisuus olisi juuri Hatsolon näköinen. Motivaatiopuheiden jälkeen oli tottakai aika tanssia! Mukana oli myös Hatsolon tanssiryhmän Flow Mo n jäseniä näyttämässä taitojaan!

Kotiin päästyä kädet syyhysivät päästäkseen itse kirjan kimppuun. Aloitin lukemaan esipuhetta ja jo siinä kohtaa silmiini tuli ensimmäiset kyyneleet. Teksti oli vahvaa ja henkilökohtaista. Kirjan edetessä tunteiden skaala vaihteli. Jos Johanneksella on tanssin ja puhumisen lahja, on hänellä myös lahja kirjoittaa.

Jotkin kohdat oli kuvailtu niin yksityiskohtaisesti, että lukijana melkein pystyin haistamaan mainittujen uusien Adidas superstarssien - ja koulun vanhan jumppasalin lattian tuoksun sekä New Yorkin breikkirinkien energian. Yksi nerokkaimmista keksinnöistä kirjassa oli ns. "Freeze" merkit tarinan keskellä, joiden kohdalla Johannes pyysi lukijaa pysähtymään ja miettimään omaa elämäänsä.



Lukuisten voittojen lisäksi Hatsolo on avannut kirjassa häpeilemättä myös menestyksen varjopuolia, sitä mistä hän on breikin takia joutunut luopumaan, mutta puhuu samalla todella kiitollisena heistä, ketkä hänen rinnallaan ovat koko tuon ajan seisoneet. Tämän kirjan jälkeen tuskin kovin moni voi enää väittää menestyksen tulevan sattumalta.

Minun kirjakappaleeni omistuskirjoitukseksi Hatsolo kirjoitti: "Linda, Suomen seuraava star-coach." Aina välillä lukiessa palasin tuijottamaan tuota tekstiä. Mitä pidemmälle kirjan sivuilla etenin, sitä varmemmin minulle tuli tunne, että tuossa on oikeasti se mun tavoite. Ei yhtään sen vähempää. Kun intohimon liekki palaa sisällä edes puoliksi niin lujaa kuin Johanneksella tulen pääsemään pitkälle, ajatelkoon kuka muu mitä tahansa!


Kirjassakin mainitun ikuisen oppijan polulla opittavaa riittää, mutta paljoa Johannesta parempaa opettajaa mulla ei voisi olla. Arvostin häntä paljon jo aikaisemmin, mutta kirjan myötä arvostus nousi entisestään. Voin jopa rehellisesti yhtyä kirjassa esiintyneeseen Johanneksen oppilaana olleeseen pieneen poikaan: Johannes, olet yksi minunkin sankareistani, erityisesti ammatillisesti! :)

Vaikka et tietäisi tätä ennen breikkaamisesta tai Johanneksesta yhtään mitään kannattaa teos ehdottomasti lukea. Se on upea ja motivoiva kasvutarina. Kasvutarina ujosta pojasta, joka kulki omia polkuja maailmanluokan breikkariksi, valmentajaksi ja motivaatiopuhujaksi. Kirjan lukemisen ikävinä sivuvaikutuksina saattaa tosin esiintyä lisääntynyttä itsevarmuutta. ;)

xx,
Linda
a.k.a Star-coach

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

#sinäriität

Tänään ilmestyi Mikko Harjun uusi kappale - Sinä riität. Olen kuunnellut kappaletta koko sen ajan, mitä olen ollut kotona. Aihe on ajankohtainen ja varmasti monia koskettava.
Silmät kostuneina mietin niitä monia hetkiä, kun minulla on ollut riittämätön tunne.

On ollut hetkiä, kun minusta on tuntuntut, että en riitä isälleni. On ollut hetkiä, kun olen ollut varma, että en riitä ystäväksi toisille tai tyttöystäväksi kenellekkään. On ollut hetkiä, kun olen ollut epävarma ulkonäöstäni. Olen ollut varma, että en ole riittävän fit liikunta-alalle.

On ollut hetkiä kun olen ollut varma, että en pysty tekemään sitä ensimmäistä leukaa tai nostamaan isoja rautoja maasta. On ollut miljoonia hetkiä, kun olen ollut varma, että voimani eivät riitä treenin loppuun saakka.

Olen epäillyt suoriutumistani minulle annetuista vastuutehtävistä. Olen aina halunnut tehdä kaiken täydellisesti, eikä se ole siltikään riittänyt. Yritin hoitaa liian montaa asiaa samaan aikaan ja en riittänytkään kaikkialle.



Riittämistä voi harjoitella ja ajatuksiaan voi muuttaa. Suurin oivallukseni oli, että aivan ensin minun täytyy riittää itselleni. Laitoin monta ihmissuhdetta poikki, koska heille en oikeasti riittänyt. Kuitenkin kun rupesin uskomaan omaan riittävyyteeni, huomasin saaneeni myös ympärilleni ihmisiä, joille aidosti riitän. <3 On myös niitä riittämättömyyden juttuja, joihin pystyt itse vaikuttamaan kehittämällä itseäsi tai harjoittelemalla. Älä silloinkaan kuitenkaan anna kenenkään muun sanoa, mikä on tarpeeksi.

Jos nykyään tuntuu, että en riitä, niin aina on joku joka siitä muistuttaa!
Siksi minäkin tahdon muistuttaa sinua siitä, että sinä todella riität! <3

xx,
Linda