perjantai 30. joulukuuta 2016

On suklaa hyvää, kun yhdessä syö.. Mitä sen jälkeen?

Palaan vielä jouluun. Silloin kyllä sitä tulikin herkuteltua oikein olan takaa. Jouluruoista en välitä niin paljoa, mutta suklaa... ah, toi ihana suussasulava suklaa. Sitä tulikin syötyä sitten senkin edestä. Tunnenko huonoa omaatuntoa asiasta? Itseasiassa en. Fakta kuitenkin on, että merkityksellisintä on, mitä syöt uudenvuoden ja joulun välissä, ei se, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä. Mikäli oikeasti tunnet nauttineesi siitä kaikesta syömästäsi ruoasta, niin huono omatunto on täysin turha.
Moni kuitenkin ruoskii itseään niistä joulun syömisistä liiankin lujaa. Uuden vuoden jälkeen salit täyttyvät uuden vuoden lupauksen tekijöistä ja netissä kiistellään siitä, kenen ruokavalio on paras ja millä ihmepillerillä tulee nopeiten tuloksia. Muutoksen haluamisessa ei ole mitään pahaa, varsinkin jos se lähtee täysin sinusta itsestäsi ja omasta halustasi. Usein liikkeelle vain lähdetään aivan liian kovaa ja ruvetaan noudattamaan aivan liian tiukkoja ruokavalioita. Tätä jaksetaan tehdä kuukausi, jonka jälkeen kyykkytangoilla ja cardiolaitteilla on taas tilaa muillekkin jaettavaksi.
Mitä, jos tänä vuonna olisit hieman ystävällisempi itsellesi? Herättelisit itseäsi sieltä sokerihorroksesta pikkuhiljaa? Mitä, jos aluksi sopisit itsesi kanssa syöväsi joka päivä aamupalan? Mitä, jos töissä lounaalla ottaisit hieman enemmän salaattia ja pienennät hieman perunamuussi kasaasi? Päivän mittaan voisit kahvikupillista vastaan juoda myös lasillisen raikasta vettä ja parin viikon päästä voisit huolehtia mukaan myös välipalan, jotta töistä kotiin matkalla ei tarvitsisi nälän yllättäessä sortua suklaapatukkaan.


Sen sijaan, että hyppäät suoraan sohvalta viiteen aamuaerobiseen ja viiteen salitreeniin viikossa, voisit koittaa ystäväsi kanssa sopia viikottaisesta kävelylenkistä ja antaa itsellesi tunnin omaa aikaa salilla. Kun tämä tuntuu hyvältä ja saat sen sopimaan aikatauluhisi voit lisätä liikuntakertoja. Näin pääsi ja kroppasi pysyy pelissä mukana, eivätkä arjen rutiinisi kerralla muutu liikaa. Iltaisin kiitä itseäsi niistä pienimmistäkin teoista, jotka teit hyvinvointisi edistämiseksi, sen sijaan, että miettisit, kuinka paljon enemmän olisit pystynyt vielä tekemään. Lupaan, että nämä pienet muutokset osoittautuvat myöhemmin todella isoiksi.
Liikunta ja ruoka eivät saa olla asioita, joista sinulle tulee stressiä. Niiden tulee olla asioita, joista saat iloa ja energiaa elämääsi!

Loistavaa uutta vuotta 2017 kaikille! <3
xx,
Linda

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tervetuloa 2017!

Kävin tänään ostamassa uuden kalenterin ensi vuodelle. Minusta se on joka vuosi jotenkin hieno hetki. Pienen hetken kalenteri on aivan tyhjä, kaunis ja valkoinen. Vanhan kalenterin voi heittää pois ja pystyn keskittymään vain siihen mitä on edessä.

Uusi kalenteri oli minulle taas muistutus myös siitä, että pitää miettiä, millaisilla asioilla tahdon oikeasti kalenterini täyttää. Otanko sen täyteen hommia, joista en tykkää, vaan täytänkö sen asioilla, joita rakastan ja joista itse saan energiaa mahdollisimman paljon.



Uusi kalenteri saa ainakin minut haaveilemaan. Se saa minut kuvittelemaan itseni vuoden päähän. Muistan tavoitteeni ja niille asetetut päivämäärät. Haluan, että ensi vuoden lopussa saan vetää ylitse jokaisen vähän aikaa sitten suunnittelemaltani to do- listalta.

Se, että ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan on pelottavaa, niin se on hurjan innostavaa!

Odotatko sinä uutta vuotta? Oletko jo kirjoittanut ensi vuoden tavotteet ylös?

xx,
Linda

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulu(on)lahja

Mä tykkään joulusta. Joulukuun  alussa on ihanaa todeta marraskuun olevan ohitse. On ihana laittaa kynttilöitä palamaan ja ruveta jo hieman hyräilemään joululauluja.

On ollut hassua huomata se, kuinka paljon iän kanssa joulun vietto ja asiat, joita siinä arvostaa ovat muuttuneet. Pienenä tärkeintä oli joulupukki ja uudet hienot lelut. Nyt aikuisena aivan jotkin muut asiat merkkaavat.

Jouluaatto vietettiin meillä perinteisesti äitini luona aivan perheen kesken. Syötiin, avattiin lahjat ja pelattiin korttia. Tänään oltiin joka vuotiseen tapaan kummitätini ja enoni ruokapöydässä. Ihanan rauhallista. Rauha onkin se, mitä eniten joululta odotan.


Lahjojenkin suhteen ajatukseni ovat muuttuneet täysin. Ennen pehmeät paketit olivat pahimpia, nykyään parhaita. Muutamat lahjat, joissa oikeasti on ajatusta lämmittävät mieltä huomattavasti enemmän kuin miljoona pakettia, joista puolilla et tee mitään.

Mikään ei olisi voinut olla parempaa, kuin se, että työkaverini päiväkodista oli kutonut minulle villasukat, kun kerran sijaisena ollessani valittanut kylmiä varpaita. Toinenkin kaverini lupasi minulle villasukat. Myös se, että sain kirjan, jonka halusin, oman kahvikupin, suklaata ja lämpimän aamutakin (joka on muuten mun päällä nyt tätäkin kirjoittaessa :D) oli todella kivaa. Tunsin, että minua oli oikeasti ajateltu.


Itse en tänä(kään) vuonna ostanut esim. kummilapselleni tai hänen sisaruksilleen mitään leluja. Heillä on niitä paljon ja koen, että voin antaa heille jotain vielä arvokkaampaa, nimittäin omaa aikaani. Lupasin viedä heidät erikseen tekemään jotain hauskaa, jolloin he kumpikin saavat vuorollaan jakamattoman huomioni. Haluan omalta osaltani opettaa heille sitä, mikä oikeasti on joulussa tärkeää. Se, että ollaan läsnä ja yhdessä. Toivon, että he isompana varsinkin osaavat arvostaa tätä.

Sitä aikaa, jonka saat viettää läheistesi kanssa on arvokkainta. Se yhteinen aika ei voi hävitä, eikä se voi mennä rikki, Sitä voi kukaan viedä sinulra. Sitä ei voi mitata missään rahassa. Aito lämmin halaus ja kauniit sanat voivat oikeasti olla paljon parempi ja ikimuistoisempi lahja kuin jokin arvotavara! Nuo lahjat on meillä jokaisella mahdollista antaa taloustilanteesta huolimatta! :) Muutenkin antamisen ilosta on kasvanut saamisen iloa miljoona kertaa suurempi,

Toivottavasti teidän joulunne on ollut juuri sellainen, kuin toivoitte! <3

xx,
Linda

lauantai 17. joulukuuta 2016

Asenteella voittoon!

Break dance ja minä? Ei ehkä kaksi asiaa, joita heti olisin laittamassa samaan lauseeseen. Niin kuitenkin pääsi käymään, että osallistuin yhden maailman parhaan breikkarin Johannes Hatsolo Hattusen parin tunnin workshoppiin.

Muutamia hassuja liikkeitä olin päässyt ennen tätä kokeilemaan. Kuitenkin tää oli jotain mitä halusin testata. No, ihan vaan siksi, koska elämä. Hauskaa tulisi kuitenkin olemaan, varsinkin, kun osaa hieman nauraa itselleen. Breikkiä olen ihaillut sen asenteen takia. Siitä tänäänkin puhuimme taas paljon.

Kuva. Linda Nieminen

Amatöörinä ja varsinkaan ekoilla kerroilla ei sillä ole niin väliä, että meneekö moovit oikein. Merkityksellistä on se lähdetkö joka kerta voittamaan itsesi, uskallatko kokeilla uutta, vaikka pelottaisi? Ennen kaikkea yrittäisitkö uudelleen, vaikka epäonnistuisit? Toki uusia taitojakin opittiin ja se jos mikä on mahtavaa!

Kuva; Samuli Ronkanen

Breikki battleissa asenne on se, millä voit ottaa vastustajasta suuren henkisen yliotteen. Tänäänkin workshoppi lopetettiin breikkirinkiin, jossa jokainen meistä tanssi hetken ringin keskellä. En ole se kaikista ujoin ihminen ja minullekkaan se ei ollut helppoa! Ihaillen katsoin treenikavereitani, jotka näyttivät juurikin sitä asennetta. Muutamasta heistä olen varma, että he eivät sitä olisi vielä muutama kuukausi sitten tehnyt. Arvostan tätä todella!

Viimeistään siinä kohtaa todella tajusin, että ainakaan tänään kyse ei ollut askelista, vaan siitä, että jokainen meistä otti sen haasteen vastaan ja astui rinkiin. :)

xx,
Linda

maanantai 12. joulukuuta 2016

Millainen on sinun showsi?

Mistähän sitä taas aloittaisi ja mihin lopettaisi? Miljoona ajatusta, joita pukea sanoiksi ja koittaa tiivistää yhteen blogitekstiin. Takana viikonloppu, joka muutti ajatteluani paljon ja muistutti erittäin tärkeistä asioista!

Nimittäin osallistuin TFW Level 1 valmentaja koulutukseen. Olin nähnyt Training for Warriors konseptin isän Martin Rooneyn kerran aikaisemmin livenä. Lisäksi olin kuunnellut hänen juttujaan youtubesta ja seurannut hänen live lähetyksensä Facebookissa. Siitä huolimatta heti ensimmäisellä luennolla hän pääsi hämmästyttämään minua uskomattomalla eläytymisellään ja selkeällä puheellaan.


Heti oli selvää, että tämä oli täysin erilainen koulutus, jossa olen koskaan aikaisemmin käynyt. Emme keskittyisi siihen, kuinka kyykky tehdään oikein (mikä toki on tärkeää!), vaan siihen, miten saamme kyykkääjän kiinnostumaan kyykyn tekniikasta ja kehittymään eli valmentamiseen. Toki myös kävimme TFW treenin kulmakiviä, historiaa ja filosofiaa lävitse, mutta se ei ollut koulutuksen parasta antia. Kyllä me myös treenasimme, mutta silloinkin Martin kertoi keskittyvänsä valmentajaan, eikä treenaajaan.



Päätä intohimosi

Ensimmäisen illan kotitehtäväksi saimme kevyesti miettiä meidän arvojamme ja elämämme tarkoitusta. Toki tämä ei ole yhden illan juttu, mutta oman kompassin löytäminen on elämän avainasioita tai muuten voit eksyä pahastikkin. Tuuri voi viedä sinua aika pitkälle, mutta todellinen suunta täytyy olla selvillä menestyäksesi. Koska Martinkin haluaa jakaa juttujaan eteenpäin, niin haluaisin antaa teille kaksi hyvää kysymystä joilla mielestäni pääsee oman elämänsä kulkusuunnan etsimisessä todella hyvin eteenpäin. Keitä sinä ihailet ja miksi? Mitä sinä tekisit, jos sinun ei olisi pakko (esim. taloudellisista syistä..)? Minä haluan tuleveisuudessa(kin) auttaa ihmisiä löytämään sen suuren potenttiaalin, jotka he sulkevat sisälleen.

Kuuntele asiakastasi ja kohtaa hänet aidosti

Puhuimme kurssin aikana paljon siitä, että pitää olla kiinnostunut, jotta saat itsestäsi kiinnostavan. 
Hyvä kuuntelija katsoo silmiin, kysyy kysymyksiä, ei keskeytä, ei vaihda aihetta, kiinnittää huomiota liikekieleensä ja osoittaa pienillä vastauksilla kuuntelevansa. 

Jokainen voi tehdä toisen väsyneeksi, hyvä valmentaja saa ihmisen kehittymään paremmaksi

Nykyään teemme treeneissä paljon hulluja juttuja vain siksi koska se on coolia ja uutta. Teemme juttuja, joilla saamme Facebookissa ihmiset painamaan tykkää nappia, välittämättä siitä, että loukkaantumisen riski on suuri, varsinkin jos kokeneettomammat treenaajat lähtevät näitä temppuja yrittämään. Treeni voi olla uutta, coolia ja hauskaa, vaikka tekisimme sen turvallisesti ja niin, että saamme aikaan näkyviä tuloksia. Treenin tulisi aina kehittää valmennettavaa. Ei tarvitse tehdä fantastisia juttuja, kun tekee pienet jutut fantastisesti. Tekniikan tulee aina olla timanttia. Aion jatkossa vaatia valmennettaviltani vielä hieman enemmän.

Sinä olet viihdyttäjä! Millainen on sinun showsi?

Todella moni tulee treeneihin/valmennukseen myös viihtymään. Jos pystyt tarjoamaan heille hyvän shown he tulevat varmasti uudelleen. Jokaisella meillä on varmasti elokuvia, jotka osaamme melkein ulkoa, koska olemme ne katsoneet niin monta kertaa. Vastaavasti jokainen tietää myös sen elokuvan, jota ei laittaisi uudelleen pyörimään, vaikka siitä maksettaisiin. Tämä on alue, jossa haluan todella kehittyä. Haluan, että ihmiset kokevat showni katsomisen arvoiseksi.

Uskotko vai "uskotko"?

Ihailtavasti todella moni nykyään asettaa tavoitteita. On kuitenkin ratkaisevaa, että itse oikeasti uskot pystyväsi saavuttamaan tavoitteesi. "Olisi kiva, jos onnistuisin" ei riitä. Monen tavoitteeni kanssa olen tehnyt hommia kovasta työstä aina mielikuvaharjoituksiin. Kuitenkin myönnän, että monet omista tavoitteistanikin ovat olleet juuri tällä "olis kiva" tasolla. Jatkossa näin ei tule olemaan. Tulen menemään entistä kovemmalla draivilla kohti niitä asioita, jotka oikeasti minulle merkitsevät. Katson tarkaan, että en ainakaan itse ole se, joka ensimmäisenä sanoo unelmilleni ei. 

Arvostan todella suuresti Martinin intohimoa. Hän todella omistautuu työlleen. Arvostaan myös hänen vilpitöntä haluaan jakaa asioita eteenpäin. Arvostan hänen kiitollisuuttaan sille, missä hän nyt on. Useamman kerran viikonlopun aikana hän muistutti, että ikinä ei saa unohtaa sitä, mistä on aloitettu. Ihailen myös hänen nöyryyttään myöntää virheet, joita hän on elämänsä aikana tehnyt. Tämä olisi todella tärkeää meille jokaiselle.



Martin Rooney on tehnyt uskomattoman työn TFW:n kanssa luoden jotain suurta. Hän on lounut perheen. Perheen, jossa kannustetaan toisia ja jossa uskontona on hiki, hymyt ja ylävitoset. Perheen, jossa opetellaan hurraamaan vielä omia onnistumisia enemmän toisten onnistumisille. 

xx,
Linda

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaljaa ja sympatiaa?

Ei ole salaisuus, että naisten ja miesten ajatusmaailmat eroavat monesti toisistaan paljonkin. Siinä, missä naiset miettivät ja analysoivat joka ikisen pisteen ja pilkun, niin miehet tuppaavat hoitamaan asiat mahdollisimman yksinkertaisesti ja suoraan. Tänään jopa vitsailtiin työkaverin kanssa siitä, että naisilla on välillä jopa ihan oma kielensä, jota miesten on vaikea ymmärtää.

Itse ainakin allekirjoitan täysin, että naiset saattavat olla joskus erittäin vaikeita. Joskus vaadimme, että mies ymmärätäisi jo puolesta lauseesta, mitä tarkoitamme, vaikka itsekkään emme ole aivan varmoja mitä tahdomme ja tunnemme... tai ennen kaikkea miksi tahdomme tai tunnemme.



Naiset puhuvat paljon ja kerromme parhaille ystävillemme oikeasti aivan kaiken. Suurin osa suomalaisista miehistä taas ei puhu, eikä pukahda, varsinkaan tunteistaan. (Okei, ehkä nyt hieman yleistän, myönnän!)

Muutaman kaverin kanssa juttelimme tässä yksi päivä siitä, että voivatko nainen ja mies olla ystäviä keskenään? Itselläni on muutama miespuolinen kaveri. Kaikkien heidän kanssa olen käynyt hyviä syvällisiä keskusteluja. Jokainen heistä on sanonut, että on mukava kun joku kuuntelee. Mikäli he koittavat miespuolisille ystävilleen jotain mieltä painavaa kertoa, niin vastaus on kuulemma muutamaan poikkeusta lukuunottamatta "Joo joo, mennään kaljalle!" tyylistä.



Sitten taas kun rupesin ajattelemaan omia suhteitani naispuolisiin ystäviini, niin se analysoinnin määrä saattaa joskus paukkua todellakin ylitse. Välillä kaivetaan ylös sellaisia kiviä, jotka olisi ollut hyvä haudata maahan ajat sitten. Osaamme halutessamme tehdä asioista hurjan paljon monimutkaisempia, kuin ne oikeasti ovat.

Naiset ja miehet voisivat ystävinä oppia toisiltaan todella paljon, Miehet oppivat hieman naisten ajatusmaailmaa ja saavat purkaa mieltään. Vaikka todella nautin asioiden loppuun saakka puimisesta ja syvissä vesissa uimisesta, niin varsinkin viime viikkojen jälkeen olen todennut, että meidän naisten taas puolestaan olisi ehkä joskus hyvä ottaa asioita miesten tapaan hieman kevemmin ja lähteä vaan sinne kaljalle jauhamaan p*****. ;)

Iloista viikonloppua!
xx,
Linda

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Onko ylpeämpää luovuttaa?

Olen viime aikoina olen taas hieman miettinyt omia rajojani. Mihin ne asetan? Missä  menee luovuttamisen raja? Missä vaiheessa on vain fiksuinta ja rohkeaa todeta, että tää paikka tai juttu ei ollutkaan minua varten? Kuinka paljon voin antaa toisten ihmisten vaikuttaa omiin päätöksiini?

Olen aikoja sitten päättänyt, että minä en koskaan enää ainakaan tahallisesti hakkaa päätäni seinään. En tee asioita, joista en ole onnellinen. Olen kuitenkin luonteeltani myös sellainen, kuka ei helposti anna periksi.

Vaikeaksi tälläiset tilanteet yleensä tekee se, että asioista löytyy niin paljon niitä hyviä puolia, joita sydämensä pohjasta rakastaa. Ne jutut saavat taas uskomaan siihen, että parempaa on luvassa ja jaksamaan kääntää katseen vielä hetkeksi eteenpäin. Saattaa myös olla, että kaikki ei aina ole sinusta itsestäsi kiinni. Sinä itse tiedät mitä tahdot, mutta joku muu henkilö tai asia seisoo sinun ja haluamasi asian välissä. 

Ei auta näissä tilanteissa muuta kuin miettiä tilanteiden plussat sekä miinukset. Pitää kuunnella sitä sydäntä. Olen ollut elämässäni aikaisemminkin tälläisissä tilanteissa. Toisaalta nämä ovat kaikesta kipuilustaan huolimatta hienoja hetkiä, Näin punnitaan se, kuinka paljon oikeasti jotain asiaa tahdot. 

Jälleen kerran aion kuunnella sitä sydämeni ääntä. Tulee varmasti se hetki, kun tiedän, mitä tehdä. Joko se sydämen ääni on tarpeeksi vahva siihen, että tilanne laukeaa positiivisemmaksi.. tai sitten se rupeaa huutamaan vielä kovempaa, että "Äkkiä pois. Olet yrittänyt jo tarpeeksi pitkään. Sä ansaitset parempaa." 



Jos näin käy, niin ainakin olen monen monta ihmistä, kokemusta, onnistumista ja epäonnistumista rikkaampi. Vaikka ehkä juuri nyt minua hieman koetellaan, niin en ole huolissani. Mulla on vahva usko siihen, että jälleen kerran mennään eteenpäin, vaikka polku kulkisikin hieman eri reittiä, mitä aluksi olin ajatellut! ;)

xx, 
Linda

maanantai 7. marraskuuta 2016

Ei tuomita kirjaa sen kannen perusteella!

Tässä vuosien varrella olen kuullut erilaisia keskusteluja salilla ja salin ulkopuolellakin treenaamisesta. Välillä törmää todella rankkaankin arvosteluun. Olen saanut niistä myös oman osani, koska tuon liikuntaa ja sen täkeyttä paljon somessa ja puheessakin esiin. Osa on saattanut pitää treenipostauksiani jopa omahyväisinä ja ylimielisinä. Itse olen tämän hyväksynyt, mutta monia muita tiedän sanojen satuttaneen.

Jokainen meistä joutuu joskus arvosteltavaksi.
Tietävätkö ihmiset kuitenkaan kuka sinä olet ja mistä sinä tulet?

Se v****n ylipainoinen siellä salilla saattaa olla tiputtanut jo 40kg painostaan ja tuo on muuttanut koko hänen elämänsä.

Se "jalkapäivän aina skipannut" saattaa olla hän, joka on joutunut viimeisien vuosien aikana käymään läpi useamman polvileikkauksen ja koittaa nyt saada kaikin konstein jalkoihinsa takaisin voimaa.

Laiha tyttö, jonka pitäisi syödä lisää, yrittää parhaansa, mutta hänen aineenvaihduntansa vaan toimii super hyvin.

Hän kuka istuu laitteissa liian pitkään, saattaa olla väsynyt kolmen lapsen yksinhuoltaja äiti, joka yrittää kaikin voimin tsempata treeninsä lävitse pitääkseen itsensä kunnossa, mutta tarvitsee jaksaakseen muutaman ylimääräisen hengähdystauon sarjojen välissä.

Vanhus salilla, joka tulee höpöttämään sinulle kesken treenisi onkin juuri leskeksi jäänyt herra. Hän on tullut salille sosialisoitumaan edes hieman ja saadakseen elämäänsä sisältöä ison menetyksen jälkeen. Saatat olla hänen ainoita sosiaalisia kontakteja päivän aikana.

Se ylimielinen pullisteleva bodari on menneisyydessä ollut köyhä. Treenin ansiosta hän on pysynyt erossa huumeista ja alkoholista. Hän ei ole ylimielinen, vaan keskittynyt.

Meissä ihmisissä on aina niin paljon enemmän, mitä näkyy ulospäin. Sen sijaan, että tuomitaan, niin koitetaan ensi kerralla nähdä asiat sen toisen perspektiivistä. <3



xx,
Linda


perjantai 4. marraskuuta 2016

Peilitarrat vai kokovartalopeili?

Luen tällä hetkellä Henriikka Rönkkösen kirjoittamaa Mielikuvistuspoikaystävä- kirjaa. Vaikka kirja sisältää paljon (ehkä makuuni hieman liikaakin) juttua seksistä, miesten sekä naisten alapäistä, niin löysin sieltä muutaman syvällisemmänkin ajatuksen. Tartuin niihin heti mielessäni.

Kirjassa puhutaan siitä, kuinka jokainen kohtaamamme ihminen on peili. Osa ihmisistä ovat palapeilejä ja osa taas kokovartalopeilejä.

Palapeilit koostuvat, niin että saame joka päivä muutaman peilitarran ihmisiltä keitä kohtaamme. Se voi olla ystävä tai tuntematon vieruskaveri bussissa. Kotona liimaat ne seinään ja odotat, millainen kuva sieltä peilistä ilmestyy.



Kaikkein tärkeimmiltä henkilöiltä elämässämme saamme postikortinkokoisen tarran. Niitä tarroja saamme kuitenkin vain muutamia koko elinaikanamme. Ne tarrat ovat kuitenkin sitäkin tärkeämpiä, sillä niistä näemme hiemna enemmän.

Vuosien mennessä eteenpäin peili tulee isommaksi ja isommaksi ja siitä näkee itseään aina hieman paremmin. Peili on upea, mutta ei koskaan täysin ehjä, vaan valmiiksi rikkonainen ja rosoinen. Peili suurenee, mitä vanhemmaksi tulemme, mutta valmiiksi se ei tule milloinkaan. Aika on välillä haalistanut paljoa ja tipputtanut jotkut palat peilistämme pois. Osan tarroista on voinut jättää tahallaankin jossain kohtaa liimaamatta, jotta unohtaisi.

Vaikka itseään ei välttämättä koskaan näe kokonaan, niin tärkeää on tajuta, että omaan peilikuvaan voi vaikuttaa. Ja kuten Rönkkönen kirjassaan muistuttaa: "Kun peilille hymyilee, niin se hymyilee takaisin!" :)

Sitten on olemassa ne ihmiset, jotka ovat kokovartalopeilejä. Vaikka olisit vaatteet päällä, niin heidän edessään olet alaston. Rönkkösen mukaan tälläiseen peiliin katsominen vaatii rohkautta, itsensä avaamista, kuuntelemista puhumisen sijaan. Se vaatii sitä todellista luottamista!



Nämä ajatukset ovat ovat mielestäni samaan aikaan kauniita, kuin pelottaviakin. Rupesin heti miettimään elämäni ihmisiä ja millaisia tarroja olen keneltäkin saanut. Keneltä olen saanut ne suurimmat peilitarrat? Vanhemmat? Parhaat ystäväni? Entä ketkä ovat olleet niitä kokovartalopeilejä? Olenko uskaltanut katsoa sinne peiliin?

Keneltä sinä olet saanut suurimmat peilitarrasi?

Loistavaa viikonloppua! :)

xx,
Linda



maanantai 31. lokakuuta 2016

Liikkeen kautta liikkuvuuutta?

Eilen oli hassu fiilis kropassa. Treenit maximi viikon jälkeen tuntuivat kropassa. Kuitenkin hyvien unien ja rauhallisen aamun jälkeen fiilis oli loistava ja teki mieli saada kroppaa liikkelle. Koska tänäänkin on treenipäivä, niin piti tarkkaan miettiä mitä voisi tehdä. Sitten keksin sen!

Kollega ja ystäväni Jarno Härkönen on avannut vajaa kuukausi sitten uuden Yoga&Movement Centerin Espooseen. Avajaisviikon hulinoista huolimatta en ollut päässyt vielä käymään siellä. Huomasin, että siellä meni Jarnon vetämä Kehonpainoharjoittelu - Liikkuvuus tunti sunnuntai-iltaisin! Täydellistä!

Olen tainnut ennenkin sanoa, että liikkuvuus ei ole minun vahvuuksiani. Siitä tulee kuitenkin huolehtia, sillä mikäli emme ole tarpeeksi liikkuvia se voi altistaa kivuille ja vammoille. Joissain kehonpainoliikkeissä selkeästi näkee, että voimaa olisi, mutta liikkuvuusrajoitteiden takia ei liikettä pysty tekemään. Tosin sitten on myös se toinen ääripää. Liikkuvuuttahan saisi runttaamalla varmasti lisää, mutta mikäli liikkeessä ei ole hallintaa vammojen riskit ovat jälleen suuret.



Tunnilla keskityimme alakropan liikkuvuuteen. Tunnin jälkeen jalat tuntuivat aivan kuin uusilta! :) Liikkuvuusharjoittelussakin tulee muistaa edetä tarpeeksi maltillisesti. Mikäli teet aina liikkeitä naama irvessä, niin että sattuu s********, ei se varmasti motivoi sinua jatkamaan harjoittelua. Sen sijaan, jos maltat edetä hieman hitammin voi liikkuvuusharjoittelusta tulla oiva rentoutumiskeino rankempien treenien oheen. :)


Itselleni paikka jossa treenataan vaikuttaa treeniin aika paljonkin. Yoga&Movement center oli todella kodikas ja piristävän värikäs. Jarnon lisäksi salilla ohjaa muita alan huippuja, joiden voin taata osaavan hommansa. Ohjaajien kuvat olivat heti ulko-ovella seinässä toivottamassa kävijät tervetulleeksi! :)


Yoga&Movement centeriin on myytävissä niin kk kuin kertakortteja eli ei tarvitse sitoutua vuosiksi. 15.11 saakka pääset kaverin kanssa treenaamaan yhteishintaan 20e! Voit käydä katsastamassa laajan tuntivalikoiman täällä. Jos siis etsit monipuolista treeniä Espoosta, niin tää on place to be! Tutustumaan kannattaa ehdottomasti mennä vähän kauempaakin! Mä luulen, että tää ei jäänyt mun ainoaksi sunnuntain seikkailuksi, sillä Helsingistäkin menee bussi melkein suoraan centerin ovelle! :)

Pidetään kropastamme huolta ja kuunnellaan kehoa! <3 Nyt on oikeasti mahtava olo lähteä uuden viikon treeneihin!

xx, 
Linda

PS. Jarno olen todella ylpeä sinusta. Paikka oli juuri sinun näköinen!

torstai 27. lokakuuta 2016

Itserakkautta vai itsensä arvostamista?

Viime viikonloppuna oli I love me- messut. Olin siellä itsekkin boostaamassa parhaani mukaan meininkiä TFW- Helsingin pisteellä. Hirveästi en kerennyt messuja kierrellä, joten postausta messuista erikseen ei ole luvassa. Messujen nimi on kuitenkin herättänyt paljon keskustelua.



Itse olen alusta saakka ajatellut messujen nimeä kauniina ajatuksena. Muistetaan kaiken kiireen keskellä pitää huolta myös itsestämme. Snapchatissa kuitenkin näin messujen aikaan myös toisen näkökulman. Nimeä pidettiin itsekkäänä ja olisi kuulemma kiva mennä I love you - messuille. Nykymaailmassa kuulemma tuijotetaan muutenkin vain omaan napaan.

Onhan tätä samaa keskustelua käyty jo aikaisemminkin. En todellakaan kiellä, että ihmisiä, ketkä miettivät muiden kustannuksella vain omaa napaansa, ei olisi. Väitän kuitenkin, että vielä enemmän on niitä ihmisiä, ketkä asettavat joka ikinen kerta toiset edelleen ja voivat sen takia itse todella huonosti.

Heidän itsetuntonsa on maissa, eivätkä he koe ansaitsevansa mitään hyvää, mikä heille tapahtuu. Tapaan töissäni jatkuvasti ihmisiä, ketkä ovat niin fyysisesti kuin henkisesti huonossa kunnossa sen takia, koska aikaa ei riitä itselleen muiden ihmisten tarpeiden takia.

On aivan eriasia arvostaa itseään, kuin tehdä tahalleen toisia loukkaavia valintoja oman etunsa nimissä. Esim. juuri ajan ottaminen itselleen liikuntaa tai muuta pientä hemmottelua varten on erittäin harvoin loppujen lopuksi toisilta pois ja sitä messutkin tahtovat sanoa, Eikä se, että pidät huolta omista tarpeistasi tarkoita automaattisesti sitä, että täytyisi painaa toisia alas tai haluaisin heidän olevan onnettomia ja epäonnistuvan.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että toisia pitää auttaa ja asioita katsoa monesta eri näkökulmasta ennen kuin tekee valintoja. Ehdottomasti aina pitää auttaa, kun siihen on mahdollisuus ja se ei ole mitenkään sinulta pois. Välillä pitää auttaa, vaikka tiedät, että et tule koskaan vastapuolelta saamaan mitään takaisin. Kuitenkin, jos AINA poljet omia oikeuksiasi muiden takia jää oma elämäsi helposti elämättä.

Minun mielestäni voi ja pitääkin olla oikealla tavalla itserakas. Välillä pitääkin asettaa itsensä etusijalle. Usko pois, kun voit itse hyvin, silloin sinusta on myös eniten iloa toisille. Kuka muu pitää muuten sinun puoliasi, jos et sinä itse?



Vaikka rakastat itseäsi, niin ainakin minulla riittää sitä rakkautta muillekkin! <3 Itseasiassa huomattavasti enemmän, kuin silloin kun en koskaan osannut sanoa ei.

xx,
Linda

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Mistä johtuu, että iltaisin ei nukuta?

Jokainen meistä varmasti tietää tunteen, kun illalla käy liian ylikierroksilla. Uni ei meinaa millään tulla ja ajatuksia on enemmän kuin miljoona päässä. Tein aikaisemmin töitä kolmessa vuorossa ja varsinkin iltavuorojen jälkeen tämä ongelma monesti nosti päätään. 

Koska uni ei tullut, sitä helposti rupeaa keksimään itselleen tekemistä. Olen niin usein saanut itseni kiinni selaamasta sitä Facebookia tai Instagramia miljoonatta kertaa todeten, että siellä ei todellakaan tapahdu yhtään mitään, mikä ei voisi odottaa aamuun. Aikaisemmin luin todella paljon, mutta jostain syystä se vähentyi ja vaihdoin lukemisen DVD:n tai jonkun hömppäsarjan katsomiseen tietokoneelta sängyllä maaten. Kun aivoille tulee tuollaista virikettä, niin tarvitseeko enää ihmetellä, mitä teet hereillä, kun muut ovat olleet tyytyväisenä unessa jo kauan. 

Monet asiantuntijat kehoittavat sulkemaan tekniset laitteet ja puhelimet ainakin tuntia ennen nukkumaan menoa. Itse aion nyt todellakin panostaa tähän. Muutenkin tässä koneella sekä puhelimella tulee töidenkin takia viihdyttyä liian kauan päivisin, joten miksi yöllä enää tarvitsisi. Jaksamisessa ei ole ollut ongelmia, mutta silti jos tällä saa esimerkiksi tunnin lisää unta yöhön, niin se tekee varmasti ihmeitä päivän energiatasoille.

Eilen laitoin tämän testiin. Tulin kotiin n.21.00. Halusin todella kokeilla kuinka rauhoittuminen vaikuttaisi nukkumaan menoon. Sen sijaan, että avasin Facebookin, niin avasinkin nettijooga palvelun ja tein mielettömän ihanalta tuntuneen YIN-jooga harjoituksen. YIN joogan on tarkoitus rentouttaa ja rauhoittaa, sillä yhdessä asanassa ollaan aina useampia minuutteja. Rauhoittuminen onnistui hyvin.

Harjoituksen loputtua olin sopinut itseni kanssa, että käyn suoraan nukkumaan. Jos uni ei tule, niin saan lukea kirjaa pienen hetken, mutta koneelle tai puhelimelle ei olisi mitään asiaa. Yllätys yllätys heräsin aamulla hymyillen. Kirjaa ei todellakaan tarvittu. En muista nukkumaan menosta muuta kuin sulkeneeni silmäni, joten aika nopeasti nukkumatti on joogan jälkeen ottanut voiton, kun oikeasti annoin sille mahdollisuuden.

Tietenkin jokaisen oma unen tarve on erittäin yksilöllinen. Toiselle riittää vähempi kuin toiselle. Kaikille riittävä nukkuminen on kuitenkin tarpeellista. Väsyneenä päivät ovat todella rankkoja. Olo on erittäin helposti kärttyinen ja pienikin vastoinkäyminen saa maailmanluokan mittasuhteet. Ihmisen kehittyminen tapahtuu unessa. Unen aikana monet opitut asiat lujittuvat mieleen ja turhat unohtuvat.
Riittävä ja hyvälaatuinen uni parantaa oppimista ja muistia sekä tarkkaavaisuutta. Lisäksi se parantaa vastustuskykyäsi ja energiatasojasi. Se lisää rentoutta ja luovuutta.

Univaje puolestaan ärtyneisyyden ja huonomman stressinsietokyvyn lisäksi huonontaa kokonaisvaltaisesti terveydentilaa. Se voi jopa altistaa mielenterveysongelmille tai tyypin 2 diabetekselle. Väsyneenä mielitekojen vastustaminen on vaikeampaa. Se lisää näläntunnetta ja vaikuttaa aineenvaihduntaan.

Mitä sitten kannattaa koittaa tehdä, jos uni ei meinaa tulla?

Lasten tavoin myös aikuisia auttaa rutiinit nukkumaanmenossa ja heräämisessä. Makuuhuone kannattaa pitää hiljaisena, pimeänä ja sen lämpötila viileänä. Lopeta kofeiinia tai muita piristäviä aineita sisältävien tuotteiden nauttiminen ajoissa.

Kevyt liikunta ennen nukkumaanmenoa saattaa auttaa unentuloa, mutta rajummat rykäisyt kannattaa suunnitella aikaisempaan ajankohtaan. Syö iltapalaa sopivasti, vältä nälkäisenä tai ylensyöneenä nukkumaan menemistä. Juoda kannattaa kohtuudella, jotta vessahätä ei yllätä heti sänkyyn päästyäsi. Olen myös kuullut sanottavan, että sänkyä ei pitäisi ikinä käyttää muuhun kuin nukkumiseen tai rakasteluun, jolloin aivot oppivat automaattisesti yhdistämään sängyn näihin asioihin ;) eli sängyssä ei pitäisi syödä tai edes lukea.






Haastan teidätkin sulkemaan ainakin loppuviikon ajan luurinne ja koneenne ajoissa ja katsomaan, miten se vaikuttaa!

Nukutaan kaikki paremmin ja voidaan paremmin! <3

xx,
Linda

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lauantain motivaatiotarina

Taas on viikko takana ja olen saanut innostua niin treeneistä kuin duuneistakin. Tällä viikolla TFW treeneissä tuli vastaan muutamakin motivaatiotarina, jotka olisivat jakamisen arvoisia. Tämän tarinan itse olen kuullut useammankin kerran, mutta joka kerta se osuu ja uppoaa.. jopa ehkä hieman syvemmälle.

Tarina kertoi kahdesta sammakosta, jotka olivat ruoanhaku matkalla. He seikkailivat kaupan takapihalla ja tippuivat maitotonkkaan. Toinen sammakoista aloitti valittamisen heti: "Se on menoa nyt.. miten me muka täältä pois päästään. Ei meitä kukaan täältä löydä. Minä en jaksa uida!" Johon toinen sammakko kannustavasti: "Äiti on sanonut, että ei saa luovuttaa ja asiat järjestyvät kyllä. Aina ei tarvitse tietää miten, mutta asiat järjestyvät." Molemmat jatkoivat sinnikkäästi uimista.

Hetken päästä kuitenkin toinen sammakko lopetti uimisen, luovutti ja hukkui. Toinen sammakko jatkoi sinnikkäästä, koska äidin sanat soivat sen päässä. Se ui ja ui ja ui, vaikka senkin voimat alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan. Kuitenkin juuri silloin tapahtui se ihme. Sammakoiden uidessa maidosta oli tullut voita ja sammakko pääsi kuin pääsikin loikkaamaan pois maitotonkasta.

Minusta tämä on upea esimerkki siitä, mitä sinnikkyydellä ja kovalla työllä voi saada aikaan. Tarinan tärkeä pointti on myös tuossa, että välillä pitää vaan jaksaa jatkaa, vaikka ei tietäisi yhtään, mitä on edessä ja minne on menossa. Luotetaan siihen, että elämä kantaa.


Ihanaa viikonloppua!
xx,
Linda

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Aamun virkku ja illan torkku?

Jossain on tehty jopa tutkimus siitä, että menestyneimmät ihmiset ovat heitä, ketkä heräävät aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan. Ylipäätänsä suomalaisessa yhteiskunnassa toimimme aamulla, siinä missä monessa muussa maassa elämä alkaa vasta illalla.

En itse tiedä onko varsinaisesti aikaisten heräämisten ja menestyksen välillä yhteyttä, mutta olen itse nykyisin aamuihminen. Tykkään herätä aikaisin ja suoritan treeninikin monesti heti aamusta tai viimeistään lounas-aikaan. Kokosin teille muutaman listan syistä, miksi itse välillä rakastan olla pystyssä jo ennen muiden heräämistä.



Rakastan aamujen hiljaisuutta. Tykkään fiilistellä tyhjiä katuja, joita lamput juuri ja juuri valaisevat. Satunnainen jalankulkija tulee vastaan ja ehkä kerran kuulen auton menevän ohitse. Muuten saan olla aivan rauhassa ajatusteni kanssa.

Kun aloittaa työt ajoissa pääsee yleensä myös hieman aikaisemmin nauttimaan illasta ja kerkeää tekemään mitä ikinä tahtoo. Sähköposteja ei vielä satele, sosiaalinen media on untenmailla ja muutenkin saa aivan rauhassa keskittyä työhön ilman häiriötekijöitä.

Rauhassa nautittu aamupala on ehkä mun suurimpia motivaatioita aikaisin. Mikään ei ole parempaa kuin se, että tuore kahvi ja puuro on edessä. Saat kenties kölliä vielä puoliksi peiton alla yökkärissä. Voit ottaa läppärin syliin ja naputella samalla työjuttuja ja kuunnella musiikkia hiljaisella.. tai joskus jopa katSoa pienen pätkän jotain sarjaa Netflixistä.




Vältät ruuhkat. Kun olet aikaisin liikkeellä sinun ei tarvitse kiroilla ruuhkia liikenteessä tai kaupassa. Treeneissä salilla on aamulla harvoin paljon porukkaa, vaan saat ähistä ja puhista hauiskääntösi lävitse omassa rauhassa. Kun muut heräävät olet jo asiasi hoitanut.

Nukut kuin tukki. Kun heräät aikaisin, niin illalla väsyttää jo sen verran, että uni tulee väistämättä silmään ilman pitkiä pyöriskelyjä sängyssä. Uni on myös syvempää. Aamulla heräät taas ennen muita pirteämpänä.

Aikaiset heräämiset eivät tee kenestäkään parempaa ihmistä kuin toisesta, mutta itselleni se sopii ja olen näin tehokkaimmillani. On joskus niitäkin aamuja kun nukuttaa hieman pidempään ja työt ovat painottuneet iltaan. Riittävästä unestä on aina pidettävä kiinni. Mitä tehokkuuteen tulee niin varmasti kaikkein tärkeintä on rutiinit, olit sitten aamu- tai iltavirkku! :)


xx,
Linda

tiistai 20. syyskuuta 2016

Linssi-kookoskeitto syksyn lämmikkeeksi

En ole hirveän kauaa tykännyt kookoksen mausta. Pikku hiljaa makuaistini on ilmeisesti  aikuistunut, sillä nykyään huomaan käyttäväni kookos öljyä paistamiseen ja yhä enemmän kookosta muutenkin. Jo muutama vuosi sitten kaveri kanssa ensimmäisen kerran kokkailtiin linssi-kookos keittoa ja silloin ihastuin siihen. Nyt pyysin reseptin uudelleen ystävältäni ja koska tää on niin hyvää, helppoa ja edullista niin päätin jakaa sen teidänkin kanssa täällä blogissa! :)

LINSSI-KOOKOSKEITTO

2 sipulia
rypsiöljyä
2dl punaisia linssejä
1prk tomattimurskaa (400g)
0,5l vettä
2 kasvisliemikuutiota
2,5tl punaista currytahnaa
1prk kookosmaitoa (400ml)
ruukku tuoretta korianteria

Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä, lisää joukkoon linssit, tomaattimurska, vesi, kasvisliemikuutiot ja currytahna. Hauduta 15-20 min. Lisää kookosmaito ja silppua pinnalle runsaasti korianteria.



Linsseissä itsestään on todella hyvä määrä proteiinia. Itse lisäsin sekaan kuitenkin vielä lisäksi hieman raejuustoa. Se tasoittaa hyvin tomaatin ja curryn makuja. :) Korianteri on toinen, joka ei ole suosikkeihini kuulunut, mutta tähän keittoon sopii oivallisesti! :)

Ei muuta kuin nauttimaan! Tämä soppa lämmittää varmasti kun syksyn illat tästä rupeavat viilenemään! :)

xx
Linda

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Otataan tunteet vastaan sellaisina, kuin ne koemme.

Syksy on tv-ohjelmien kulta-aikaa. Kesän ikuisten uusintojen jälkeen alkaa tosi tv sarjat, joihin voin myöntää olevani koukussa. Tosi tv kerää katsojat tv:n ääreen, herättää keskustelua, naurattaa ja itkettää.

Itsekkään en ole katsonut jaksoakaan Pomo piilossa sarjaa itkemättä. Ensitreffit alttarilla sai minut kyynelehtimään ja jokaisen Vain elämää jakson aikana olen tarvinnut nessuja viereeni. Osan mielestä tämä kuulostaa varmasti todella hölmöltä ja osa varmasti taas tajuaa täysin, miksi reagoin niin kuin reagoin.  Näiden kaikkien kyynelehtimisten välissä rupesin pohtimaan hieman lisää itkemistä ja negatiivisten tunteiden näyttämistä.




















Moni ihminen pelkää itkemistä ja tunteiden näyttämistä. Moni saattaa pyydellä sitä jopa anteeksi. Niin minäkin aikaisemmin, kunnes tajusin, että siinä ei ole mitään pahaa. Joka ikinen kerta, kun itken, olen ihminen. Minusta on mahtaava huomata, että en ole kyynistynyt maailmassa, jossa se olisi todella helppoa. Minä välitän, jopa rakastan. Minä tunnen empatiaa.

Kun tunteet pääsevät oikeasti valloilleen käy päänsisällä sellainen pyörremyrsky, jota ei toisille voi selittää. Itku on henkilökohtaista. Se on suuri osa sinua ja sitä, miten juuri sinä koet asioiden olevan. Itse olen sitä mieltä, että oli kyseessä lapsi tai aikuinen, niin kukaan ei itke turhasta, vaan tunne kuohulle on aina syynsä. Jos itkun aihe on mitätön, niin luultavasti taustalla on monia asioita, mitkä ovat kasvattaneet vyöryn pienestä liian isoksi kestää. 


























Vaikka itku liitetään usein suruun, niin täytyy muistaa, että se ei aina ole vain ja ainoastaan sitä. Itku saattaa olla sitä, että pystyt liian hyvin samaistumaan jonkun tarinaan ja tunnet toisen aidosti ymmärtävän sinua. Itku ja tunteellisuus voi tulla myös hetken kauneudesta tai kiitollisuudesta.

Itkiessään ihminen on todella alaston. Hän näyttää toisille tai jopa itselleenkin sellaisia puolia itsestään, mitkä yleensä ovat piilossa. Parhaimmillaan itkeminen on kuitenkin parasta terapiaa ja voi siirtää isoja kiviä sydämeltä pois. 

Annetaan tunteiden tulla ja otetaan ne vastaan juuri sellaisina kuin ne koemme,
xx Linda

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tarina kinkunpaistosta

TrainingForWarriorsin isä Martin Rooney pitää joka viikko Facebookissa live lähetyksen jostain puolelta maailmaa. Lähetyksillä on aina jokin teema ja tällä viikolla puhuttiin noin 20 minuuttia ajattelusta sekä tavoista muuttaa ajattelua. 

Koko lähetys oli tuttuun Martinin tapaan täyttä tykitystä, mutta tämän viikon livestä itselleni jäi todella elävästi mieleen Martinin tarina äidistä, joka paistoi kinkkua. Hyvät ideat pitää aina jakaa, joten tarina meni suunnilleen näin:

Ennen uuniin laittamista äiti leikkasi kinkusta loppupään pois. Silloin äidin fiksu tyttö kysyi: "Äiti miksi leikkasit noin paljon kinkkua pois?" Äiti vastasi: "Niin minun äitini aina teki. Sinun täytyy kysyä isoäidiltäsi." Tyttö meni ja kysyi isoäidiltään. Isoäiti vastasi: "Niin minun äitini aina teki. Sinun täytyy kysyä isoisoäidiltäsi" Tyttä meni ja kysyi isoisoäidiltään. Isoisoäiti vastasi: "Aikaisemmin uunit eivät olleet niin suuria, joten loppuosa täytyi leikata pois, jotta kinkku mahtui uuniin."

Kinkkua oli siis heitetty hurjasti hukkaan vain sen takia, koska niin oli aina tehty. Nykyään kokonainen kinkku mahtuu uuniin. Ennen tätä pikkutyttöä kukaan ei ollut kyseenalaistanut asiaa ollenkaan. Kuinka usein nykymaailmassakin törmäämme ja syyllistymme tähän ilmiöön?



Tarina vaihteeksi muistutti ainakin minua avaamaan silmäni. Maailma muuttuu aivan hirmuista vauhtia ja meidän pitäisi pystyä muuttumaan sen mukana, eikä jäädä roikkumaan vanhoihin tapoihimme. Pieniä ja suurempiakin kyseenalaistajia tarvitaan, jotta pääsemme eteenpäin! Varsinkin, kun yleensä kuitenkin on mahdollisuus palata siihen vanhaan, mikäli uusi suunnitelma ei olisikaan ollut niin toimiva, kuin odotettiin. 

Entä jos kinkku symboloisi elämääsi? Olisitko silloinkin valmis heittämään puolet siitä hukkaan vain sen takia, koska niin on aina toimittu?


Aina välillä tarvitsemme niitä idioottimaisilta kuulostavia ideoita! :)

xx,
Linda

torstai 25. elokuuta 2016

Elämäni supersankarit

Lopetin viime postauksen siihen, että jokaisella meillä luultavasti on joku, kuka meitä katsoo ylöspäin. Syyt katsoa ylöspäin voivat olla hyvin erillaisia ja vaihtua ikävuosien varrella. Niin ainakin itselleni on käynyt.

Nuorempana henkilöt, keitä katsoin ylöspäin olivat lähinnä julkisuuden henkilöitä. Jossain kohtaa saatoin katsoa ihmisiä ja kadehtia heitä kauneutensa tai vartalonsa takia. Nykyään ihmisten, keitä minä katson ylöspäin, meriitit ovat aivan jotain muuta. Toki heistä jokainen on myös komea tai kaunis, mutta...

Ulkonäön sijaan katson ihmisen aitoutta. Kasvojen sijaan se on sydän, joka puhuu. Katson ylöspäin äitiäni, jonka uhraukset puolestani olen vasta viime vuosina todella tajunnut. Katson ylöspäin kollegoitani, ketkä ovat rohkeasti lähteneet toteuttamaan unelmiaan hypäten tuntemattomaan. Katson ylöspäin ystäviäni, ketkä osaavat iloita toisten ihmisten puolesta. He osoittavat teoillaan, kuinka paljon oikeasti välittävät.



Ennenkaikkea katson ylöspäin niitä ihmisiä, ketkä eivät kersku kaatumisillaan, vaan näyttävät sisullaan, kuinka sieltä pitää nousta joka kerta ylös vahvempana. Katson ylöspäin ihmisiä, ketkä omista epäonnen hetkistään huolimatta jaksavat uskoa ja vakuuttaa toisille, että kaikilla on mahdollisuus saavuttaa kovalla työllä haluamansa. Katson ylöspäin ihmisiä, ketkä ovat tarvittaessa tarpeeksi rohkeita myöntämään tehneensä huonoja valintoja ja osaavat pyytää apua tarvittaessa.

Katson ylöspäin ihmisiä, keillä on halu kokoajan oppia uutta, tietäen, että eivät ikinä tule tietämään kaikkea. Katson ylöspäin ihmsiä, ketkä tiedostavat elämän keskeneräisyyden ja ovat löytäneet silti rauhan. Katson ylöspäin ihmisiä, ketkä osaavat nähdä kaikki rikkautensa, vaikka heillä ei olisi ainuttakaan euroa lompakossa.



xx,
Linda

tiistai 23. elokuuta 2016

15-minuuttiani julkisuudessa..

Viikko sitten puhelimeni soi. Toisessa päässä oli Ilta-Sanomien toimittaja. Hän oli somesta bongannut minut ja kysyi suostuisinko haastatteluun kertomaan omaa tarinaani ylipainoisesta personal traineriksi. Hui, jännää! En kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään. En suostunut siksi, että ehdoin tahdoin halusin naamani lehteen, vaan sen takia, koska toivon vilpittömästi oman tarinani antavan motivaatiota sekä inspiraatiota elämäntapojen muutokseen!














Kuva: Aleksi Jalava

Siellä sitä sitten pällisteltiin eilisessä lehdessä! Aika uskomaton fiilis. Palaute. mitä jutusta olen saanut niin julkisesti ja privaatisti on ollut aivan mielettömän hyvää ja mieltä lämmittävää.

Tein pienen virheen ja erehdyin lukemaan Ilta-Sanomien sivuille tulleita kommentteja. Toki tiesin, että aina tulee negatiivisiakin kommentteja, mutta jotenkin en asiaa etukäteen ajatellut. Minun kuulemma pitäisi pudottaa vielä 10-15 kiloa ollakseni timmi ja urheilullinen, kuten yleisurheilijat ja painoni olisi sopiva ym. Tiedättekö mitä.. Nämä kommentit ei tuntunut missään. Sen verran onnellinen olen terveestä kropastani, jolla saan treenata ja tehdä töitä joka ikinen päivä! :)

Lisäksi ne positiiviset kommentit ja palautteet veivät huomion heti pois noista negatiivisista. Minulle merkitsi aivan valtavasti, kun kummitätini sekä entinen työkaverini kertoivat olevansa ylpeitä minusta. Minulle merkitsi kun ystävät, kollegat ja entiset opettajani jakoivat artikkelia sivuillaan. Yksi ihanimmista kommenteista, mitä minulle on varmaan ikinä on sanottu on: "Ihan mahtavaa, että olet onnitunut ja etenkin pysynyt iloisena ja positiivisena. Joskus ihmisistä tulee tiukkoja saarnamiehiä kun ovat puskeneet jonkin muutoksen läpi. Sinusta on tullut kannustava voittaja!" Tämän jälkeen minulle tuli viimeistään se fiilis, että aivan sama, mitä ihmiset ulkonäöstäni sanovat. Tälläinen palaute on oikeasti se, mitä haluan saada ja minkä eteen teen töitä!


Kuva: Aleksi Jalava

Ilman teitä tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista. Osaan arvostaa tätä tukea aivan älyttömästi, <3 Kuten haastattelusta kävi ilmi, niin tälläistä tukea en ole aina elämässäni saanut. Monta pientä sanomaanne lausetta on mielessäni ja niistä saan varmasti voimaa jaksaa kun tulee vaikeampia paikkoja! Toivottavasti pystyn antamaan samaa tukea teille takaisin tarvittaessa! Älkää ihmiset jooko jättäkö sanomatta positiivisia asioita. Sinulle se voi olla pieni asia, mutta parhaimmassa tapauksessa muutamalla lauseella voi muuttaa toisen koko elämää!

Ainiin, 7-vuotias pikkusiskoni halusi tänään tietää, että juoksevatko ihmiset kaduilla mun perässäni ja haluavatko ne nimmareita nyt kun olen ollut lehdessä! :D Hyvä muistutus taas siitä, että aina pitää muistaa edes hieman miettiä mitä tekee ja puhuu. Jokaisella meillä on joku, ketä meitä katsoo meitä ylöspäin! :))

xx,
Linda


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kisojen tavoitteena "hyvä fiilis"!

Tänään on Rion olympialaisten viimeinen päivä. Itse olen seurannut kisoja innolla ja pakko myöntää. että joutunut tinkimään yöunistakin jonkun verran tämän takia. Oma suosikki oli ehdottomasti telinevoimistelu. Lisäksi telkkari oli uintien sekä yleisurheilun aikana ahkerasti auki.

Kisojen saalis oli suomalaisittain laiha. Ainut mitali Suomelle tuli 28-vuotiaana nyrkkeilyn aloittaneen, nykyään 35-vuotiaan, Mira Potkosen toimesta. Keihäässä on totuttu suomalaismenestykseen, mutta nyt ainoastaan yksi urheilijoistamme pääsi finaaliin jääden lopulta siinä kuudenneksi. Olympiakkomitea ei edes asettanut kesäolympialaisiin virallista mitalitavoitetta. Ainut tavoite kisoille oli hyvä fiilis.

Hyvä fiilis ja yhtenäinen joukkue ovat mielettömän tärkeitä juttuja. Puhun itsekin niiden puolesta paljon. Hyvä fiilis tuo mukanaa monia positiivisia asioita. Tavalliselle tallaajalle ja kuntoilijalle hyvä fiilis on varmasti tärkeimpiä juttuja, mutta valitettavasti huippu-urheilussa se ei riitä korkeimmille sijoille asti. Omasta mielestäni tuollaisen tavoitteen asettaminen on jopa urheijoidemme aliarvioimista.


Mitalitavoitteen roskiin heittäminen oli osaltaan sama asia, kun urheilijoille olisi sanottu "ei teistä kuitenkaan ole mihinkään." Tavallaan ymmärrän, että mitalitavoite voi tuoda hommaan myös negatiivista sävyä, mutta kilpaurheilussa vaaditaan venymisiä ja itsensä ylittämistä sekä paineiden kestämistä,jokainen suorituskerta. Painonnostaja Anni Vuorijoki sanoi lehdessä, että "suomalaisille ei riitä mikään!" Teki mieli sanoa, että jos haluat huipulle, ei sinullekaan pitäisi riittää."
Usain Bolt sai yhdeksännen olympiakultansa, Phelpsillä oli jo ennen kisoja kaappi täynnä kultamitaleita, mutta silti hän janosi niitä lisää ja nyt hänellä on niitä 23 kappaletta. Telinevoimstelussa Simone Biles voitti 4 kultaa ja 1 pronssin. Eivät he tulleet kisoihin ainoastaan fiilistelemään, vaikka unohtumaton kokemus olympialaiset varmasti ovat, oli sijoitus mikä tahansa. Heistä jokainen tiesi, mitä maailma heiltä odottaa ja he myös tiesivät pystyvänsä siihen,



Potkonen oli ainoita, kenen silmistä näkyi se palo, mitä voittajalta tarvitaan. Hän oli luultavasti saanut palonsa omista vastoinkäymisistään ja toi sen kaiken kehään otellessaan. Se tuotti tulosta ja tuon ainoan suomeen tulleen mitalin. Tietenkään kaikki eivät voi kisoissa voittaa, mutta kun urheilijat aivan selkeästi alisuoriutuvat on tarve katsoa peiliin. Osa urheilijoista oli itsekkin todella pettyneitä suoritukseensa, mutta mielestäni muutamasta urheilijasta näki taas, että olympiakomitean asenne oli valitettavasti tarttunut jo heihinkin. Jos komitea ei odota  heiltä muuta, kuin hyvää fiilistä, niin miksi he itse odottaisivat?

Kuten olen ennenkin sanonut: Valmentajan tärkein tehtävä on uskoa valmennettavaansa. Niinäkin hetkinä, kun se usko on eniten koetuksella. Toivottavasti seuraaviin olympialaisiin löydämme uuden asenteen, aina sieltä olympiakomitean tasolta saakka!

xx,
Linda


perjantai 12. elokuuta 2016

Hyvän omantunnon mustikkapiirakka

Melkein joka päivä kuljen töihin polkua, jonka varrella on varvut täynnä mustikoita. Siitä se idea sitten viimeistään lähti! Meillä on ollut töissä täysi tohina suunnitellessa syksyn juttuja, joten toissapäivänä päätin leipoa työkavereille palaverin piristykseksi mustikkapiirakkaa.
Olin jo paljon aikaisemmin bonganut jostain netistä (En kuollaksenikaan muista mistä. Anteeksipyyntöni alkuperäisen reseptin tekijälle, kun en pysty antamaan kunniaa.) hieman erilaisen mustikkapiirakka reseptin, jota päätin nyt testata! Kyseinen piirakka oli gluteeniton, sokeriton ja maidoton.
Kun latasin ylläolevan kuvan valmiista piirakasta somen maailmaan, niin kyselyitä reseptistä tuli niin paljon, että päätin jakaa sen täällä! Olkaa hyvät! :)
Hyvän omantunnon mustikkapiirakka
(halkaisijaltaan 25 cm:n piirakkavuokaan leivottuna 
Pohja:
1,5 dl mantelijauhoja
1,5 dl kookosjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
4 rkl hunajaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl jauhettua kardemummaa
5 rkl pehmeää voita
3/4 dl pähkinöitä murskattuna
1 sitruunankuori raastettuna sekä yhden sitruunan mehu
noin 5 dl mustikkaa
1. Sekoita manteli- ja kookosjauhot sekä kaurahiutaleet. Lisää leivinjauhe sekä kardemumma ja sekoita. Lisää hunaja ja pehmeä voi, sekoita. Raasta sitruunankuori ja lisää se puristetun sitruunanmehun kanssa taikinaan. Murskaa pähkinät veitsellä ja lisää taikinaan.
2. Painele 3/4 osaa taikinaan voideltuun piirakkavuokaan. Lisää mustikat ja murustele loppu taikinasta piiraan päälle. Paista 175 asteessa noin 15 - 20 minuuttia (kunnes piiras on saanut kauniin värin pintaan). Lisää sitten päälle folio, jottei piiras pala ja jatka paistamista vielä noin 15 - 20 minuuttia, kunnes piiras on kypsä.
Piirakasta tuli kyllä hyvä ja se kelpasi työkavereillekkin yhdessä Oatlyn vaniljakastikkeen kanssa. Sitä kannattaa pitää jääkaapissa kylmänä, jolloin se pysyy paremmin kasassa. Itse tykkään kyllä nykyään kookoksen mausta, mutta se tuli ehkä hieman liikaa esiin piirakkapohjasta. Joten ensikerralla laitan varmaan kookosjauhoja hieman vähemmän ja mantelijauhoja hieman enemmän. Samoin 1 kokonaisen (aika ison) sitruunan kuori ja mehu oli omaan makuuni aika paljon. Ensi kerralla kokeilen puolikkaalla sitruunalla! :) Nämä kaikki on tietenkin aivan makukysymyksiä!
Ei muuta kuin maistuvaa viikonloppua! :)
xx Linda

torstai 11. elokuuta 2016

Hyvänolon hoitohuone

Lämpö ja rauha olivat ensimmäiset sanat, mitkä tulivat mieleeni, kun astuin reilu viikko sitten kauneushoitola Hyväolon hoitohuoneeseen sisälle, Vuosaaren Aurinkolahdessa merenrannalla sijaitseva paikka oli loistava hetken hemmotteluun. Olin menossa elämäni ensimmäiseen kasvohoitoon. En tiedä miksi en ole aikaisemmin kasvohoidossa käynyt. Kai olen jotenkin ajatellut, että en raaski tai jopa alintajuntaisesti miettinyt, että en ansaitse sellaista.



Hoidon teki ihana Anne. Aluksi hän kyseli paljon ihonhoito tavoistani. Niitä ei oikeastaan ollut. En hirmuisesti käytä kosmetiikkaa, joten usein pelkkä vesipesu on ollut ratkaisuni.

Nimesimme hoidon "loppukesän virkistäväksi hemmotteluhoidoksi" Koska minulle minulle ei aikaisemmin oltu minkäänlaisia hoitoja tehty, lähdimme hyvin varovaisesti liikkeelle, Näin saisimme tietää, kuinka ihoni reagoisi. Ensin Anne puhdisti ihoni. Tämän jälkeen sain kasvoilleni höyryä avaamaan ihohuokosia. Epäpuhtaudet otettiin pois ultraäänellä.


Ultraäänen jälkeen sain kasvoilleni vielä naamion. Koko hoidon kruunasi suorastaan taivaalliselta tuntunut kasvohironta. Makasin transsissa aivan hiljaa koko hieronnan ajan. Taustalla soi hiljainen ja rauhoittava musiikki. Loppuksi vielä kosteuttavaa voidetta ihoon ja olo oli kuin uudelleen syntyneellä. 

Anne antoi vielä minulle kotihoito-ohjeita. Hän totesi ihoni olevan hieman pintakuiva. Kotiin viemisiksi sain pienen näytteen voiteesta, jota hoidossakin oli käytetty. Lisäksi sain kehoituksen muistaa hellällä kuorintavoiteella kuoria ihoani aina säännöllisin väliajoin.


Tulin suoraan hoidosta töihin. Pyysin työkavereitakin kokeilemaan posken ihoani, sillä se oli oikeasti pehmeä, kuin vauvanpylly! :D Kokemuksena kasvohoito oli mielenkiintoinen ja todellakin rentouttava. Enää en mieti ansaitsenko aina välillä. Jokainen nainen ansaitsee! :) Iho oikeasti tuntui hengittävän huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Iho myös kirkastui enemmän, mitä osasin odottaa! :)

Vielä elokuun ajan Annella on päiväaikoina -15% alennus normaalihintaisista kasvohoidoista! Joten varsinkin Itä-Helsingissä asuvat napatkaahan omanne! Tästä ammattitaidosta kannattaa tosin kyllä raahautua nauttimaan hieman kauempaakin! ;)

Pitäkää itsestänne huolta,
xx  Linda

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kuka sinua ohjaa?

Elokuu on alkanut. Osalla meistä loma on meneillään, mutta suurin osa on tainnut tämän viikon alusta palta jälleen töiden ja arjen pariin. Kun kuuntelin kavereitani ja Facebookin etusivuni täyttyi "Niin se loma loppuu, huomenna töihin :( " ja "Huominen töihinpaluu ei kiinnostaisi pätkääkään.. " tyylisistä päivityksistä, niin en voinut olla miettimättä..

Mikä sinua ohjaa? Kuka sanelee sinun päätöksiäsi? Mikä on sinun syysi herätä aamuisin ja saatko mennä tyytyväisenä nukkumaan? Lapsuuden haavekuvien ja - ammattien eteen on tullut elämä.
Maanantaina menemme töihin muun massan mukana ja odotamme perjantaita. Viikonlopun voimme elää ja olla jotain aivan muuta, kuin sitä massaa, kunnes koittaa jälleen maanantai.



Muutoksia tehdessä moni jumittuu heti lähtötelineisiin kuvittelemalla, että muutosten täytyy olla hirveän isoja. Ei, pienetkin muutokset auttavat. Vähennä hieman ylitöitä, liiku hieman enemmän ja syö hieman terveellisemmin ja auta lähimmäistä sekä vähemmänkin tuttuja. Toki kannustan myös isompiin muutoksiin. Ota vuorotteluvapaata ja lähde matkalle tai tee jotain muuta, mistä haaveilet!

Laastarin repäisyn lailla alussa muutokset voivat kirpaista kovaakin. Uskon kuitenkin, että aika harva on joutunut unelmiensa tavoittelemista katumaan. Omasta mielestäni "Hups!" on parempi kuin "Mitä jos?" Itse olen aina halunnut olla se mummo, jolla vanhainkodin keinutuolissa on paljon tarinoita kerrottavanaan. :)

Ok. Lets do this! ✌️ #gym #gymlife #personaltrainer #workworkwork #easyfitvuosaari #easyfitelämää #töissä #keskiviikko




Liian monta kertaa elämä on näyttänyt, että tämän tarinan loppu saattaa olla huomenna tai viikon päästä. Olisitko silloin tyytyväinen elämääsi vai tyytynyt elämääsi? Vain tämä päivä on meille luvattu.

xx.
Linda

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Olet sitä, mitä uskot olevasi!

Viikonloppu meni treenien osalta täysin levätessä leirin jälkeen. Hyvä niin, sillä lepoa se todella kaipasí. Vaikka monikaan tunti leirillä ei varsinaisesti tuntunut kovin raskaalta niin silti aina uuden tyyppinen liike aiheuttaa kropalle uutta ärsykettä ja se kuormittuu eri tavalla.

Tänään oli kuitenkin aika palata tositoimiin heti aamutreenien muodossa. Menossa on vielä PR viikko, joten sopivaa jännitystä ja päättäväisyyttä oli ilmassa! Upeiden PR suortusten jälkeen päällimmäisenä mieleeni jäi kuitenkin päivän motivaatiotarina. Tarina kertoi Intiasta ja siellä elävistä elefanteista, joilla ihmiset saavat ratsastaa.

Instagram media ptlindabarhoumi - ! 😍 #sea #summer #kotka #visitkotka #visitfinland #parastajustnyt #kesäkesäkesä


Elefantit ovat ohuen narun päässä, joista niitä ohjataan. Minkä takia iso eläin sitten pysyy ihmisen ohjailtavissa noin heppoisessa otteessa? Tämä johtuu siitä, että ne ovat pienestä pitäen ehdollistettu siihen touhuun. Pienenä heidän voimansa eivät riittäneet riuhtaisemaan itseään irti tuota ohuesta narusta, joten isonakaan elefantti ei usko voimiinsa ja siksi ei osaa rimpuilla vastaan.

Kuinka usein meille ihmisille käy näin? Itse ainakin voin todella samaistua näihin elefantteihin. Kun tarpeeksi huudetaan, että ei susta ole mihinkään, niin lopulta siihen uskoo. Luojan kiitos tämä toimii myös toisinpäin! Kun sinulla on tarpeeksi jengiä ympärillä vakuuttamassa, että kyllä sä voit, niin sä todellakin voit! Onneksi olen vihdoin löytänyt ne ihmiset, jotka kertoivat minulle, miten tuosta narusta pääsee irti! :) Tavoitteenani varsinkin PT ammatissani on tietenkin olla tämä ihminen mahdollisimman monelle!

Instagram media ptlindabarhoumi - What if you fly? 😘 #quoteoftheday

Halusin myös jakaa tarinan kaikille vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville. Et tarvitse narua pitääksesi ohjat käsissäsi, sanasi riittävtä. Sinulla aikuisena on mielettömän tärkeä rooli siinä, millainen pienestä elefantista kasvaa isona. Haluatko, että muut ratsastavat hänellä vai saako hän olla vapaa ja vahva itsensä? Saatko hänet uskomaan täysillä unelmaansa ja siihen mitä kaikkea hänestä voi vielä tulla!?

Rakkaudella,
Linda xx

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kaikki hyvä loppuu aikanaa, niin myös kesäleiri!

Meninkin sitten eilen sanomaan, että ei tullut niitä tunteenpurkauksia. Tänään se nimittäin sitten koitti... Aamun meditaatiossa tunsin heti salusta saakka palan kurkussani. Teimme hiljaa mielessämme mielikuvaharjoittelua positiivisilla asioissa täytetystä ympyrästä, jota katselimme niin ympyrän sisältä, kuin sen ulkopuolelta. En edes tarkkaan tiedä mitä tapahtui, mutta pikkuhiljaa kyyneleet kohosivat silmiini. Kyyneleet ovat onneksi hyvästä ja en minä surullinen ollut, päinvastoin.

Meditoinnin jälkeen Jarno veti meille hyvän jooga flown, jossa ajatukset sai sopivalla tavalla taas muualle, mutta positiivisen olon pidettyä yllä. Loppuun tuli muutama haaste asana, joita pääsimme kokeilemaan. Yes, I nailed it! .. ainakin jotenkin! :D



Joogan jälkeinen Ville Oinosen tunti kulki nimellä contemporary moves. Tutustuimme liikkeiden eri muotoihin niin seisten, kuin maassakin. Koitimme saada liikkeeseen flowta ja rentoutta. Ville tosiaan pääsi puhumaan lempi aiheestaan ja sen kyllä huomasi pitkälle! :)

Mikko Paunonen jatkoi viikon toisella Functionality tunnilla. Pääsimme kokeilemaan, kuinka mm. silmiä liikuttelemalla voimme saada lisää liikkuvuutta ja muutamaan tiggerpistettä mobilisoimalla voimaa lisää jalkoihin :D Huikeeta settiä!



Leirin ohjelmassa luki päätökseksi salaperäinen special class :D Eilen meitä pyydettiin ottamaan mukaan jotain bling bling/ gansta tyylistä asustetta. Eilen leirillä näin Maria Huhtisen, jota olen seurannut somen maailmassa ja tiesin, etät hän opettaa Hiphop tyylisiä tansseja Tukholmassa. Itse siis pukeutumistyyli pyynnön jälkeen osasin laskea yhteen yks+yks! ;) Leirin siis räjäyttikin loppubileet ja Hiphop tanssitunti! :) Huhhuh, ei olis paremmin voinut päättyä!



Jarno pyysi meitä viikonaikana monta kertaa kirjaamaan ylös ja miettimään leirin juttuja. Mitä leiriltä meille jäi käteen? Itselleni leiriltä jäi monta uutta tuttavaa, pääsin viettämään aikaa ja halaamaan vanhoja tuttuja. Sieltä jäi myös monta leikkiä ja asiaa, joita varmasti aion hyödyntää asiakkaideni ja tulevien pienryhmieni kanssa. :) Suurimpana kuitenkin varmasti se, että muistin vaihteeksi pysähtymisen merkityksen. Ajoittain on hyvä stopata itsensä ja oikeasti kysyä itseltäänkin, että missä mennään. Kuten eilen sanoin, niin se ei ole helppoa, mutta ehdottomasti arvokasta. Lisäksi jokainen ohjaaja vahvisti olemuksellaan sitä faktaa, jonka olen jo ajat sitten tiennyt: Kun puhuu sydämestään, niin se resonoi muillekkin.




Kiitos leiristä järjestäjä Jarno Härkönen, muut ohjaajat Mikko Paunonen, Ville Oinonen, Maria Huovinen, Joosua Visuri, Juho Kuusisaari, Aaro Helander, Ulrika Lillsunde, Sami Hoikko ja Meri Mort! Kiitos leiriläiset! You made my week! <3 :) Ensi vuonna tavataan! ;)

Kuvat: @jarnohärkönen @virpinummela

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Functionality kesäleiri day3

Kolmas päivä Functionality-leirillä oli aivan yhtä aurinkoinen kuin pari ensimmäistäkin! Tunnelma jotenkin tiivistyy tiivistymistään ja porukan tekemisen meininki kasvaa. Kropassa ei ole ainuttakaan lihasta, jota ei särkisi edes hieman! :D

Nopeasti ne lihakset jälleen vertyivät, kun aloitimme aamun reippaasti Ville Oinosen taistelulajeihin perustuvalla tunnilla. Ville on tanssija ja itse harrastanut karatea monia vuosia, joten hänen liikettään oli todella ihana katsoa! :)


Villen tunti toimi loistavana lämmittelynä Aaro Helanderin Gymnastic strength training- tunnille. Jossa harjoittelimme puolestaan miten sitä, miten monipuolisesti vahvistaa kehoa mm. acrobatia liikkeitä, käsilläseisontaa ym. varten. Tää tunti tuntuu vatsalihaksissa aivan varmasti huomenna! :D

Instagram media ptlindabarhoumi - Kolmas leiripäivä #hallussa! 😅 #training #summer #streetworkout #calisthenics #humanflag #kesäkesäkesä #kyllätäällätarkenee @szjudy @_highlander_ @jarnoharkonen

Kehon lisäksin tarvitsee treenata myös päätä. Mikko Paunonen tuli kertomaan meille ihmiskehon chakroista. Jokaisella kuudella chakralla on oma värinsä ja se, mihin se vaikuttaa. Pienillä liikkeillä pyrimme vaikuttamaan eri chakroihin ja tunnustella miltä milläkin alueella tuntuu tänään. Mikko varoitteli, että tästä saattaa tulla tunteenpurkaksia. Herkkiksenä ihme kyllä itse selvisin ilman niitä, mutta musta tuntuu, että en muista tunnista varsinaisesti mitään, vaikka olin koko ajan läsnä ja kuuntelin. Chakroista pitää lukea hieman lisää oli tämä sen verran mielenkiintoista, Jos eilen puhuin rohkeudesta  (tai sen puutteesta) akrobatia liikkeissä, niin tämä itsensä tutkiskelu vasta sitä rohkeutta vaatiikin.


Kruununa päivälle Ulrika Lillsunde ja Sami Huikko tulivat näyttämään meille, kuinka lennetään. :D Eli pääsimme tutustumaan AcroYogan ihmeelliseen maailmaan. Itse en oikein tiennyt mitä tunnilta odottaa. Lämmittelyksi teimme parin kanssa harjoituksia, jossa oli tarkoitus myös kasvasttaa luottamusta toiseen. Sitä luottamusta nimittäin tarvittiin seuraavassa vaiheessa, kun pääsimme oikeasti ilmaan ja nostelemaan toisiamme sinne! 

Eihän ensimmäisellä tunnilla kaikkea voikkaan oppia, mutta pääsimme muutamia liikkeitä kokeilemaan. Homma toimi yllättävän hyvin kun vain luotti parii. Pelkoa poisti lisäksi spottaajat, jotka olivat harjoittelevan parin vierellä katsomassa, että kaikki menee niin kuin pitää! Tätäkin on pakko saada lisää! Ei muuta kuin parin ja alkeiskurssin etsintään! :D

Instagram media ptlindabarhoumi - Acroyogan alkeita... Olipa jännää! 😊 #yoga #acroyoga #beginner #firstime #summer #training #kesäkesäkesä #kyllätäällätarkenee @villeoinonen


Tässä kolmatta päivää pääpiirteittäin. Sisällä olo on sellainen, että pitäisi kertoa vaikka ja mitä kaikille, mutta sanoja ei meinaa tulla ulos ollenkaan. Kenties onkin hyvä aika painaa pää tyynyyn ja valmistautua huomiseen viimeiseen leiripäivään! :)


Sweet dreams! xx
- Linda

Suurinosa kuvista: @jarnohärkönen