tiistai 24. toukokuuta 2016

Kuinka paljon voi pyytää?

Eilen telkkarissa nainen sanoi, että ei enää uskalla pyytää enempää, koska hän pelkää asioiden olevan liian hyvin. Hän pelkäsi, että jos hän koko ajan pyytää lisää häneltä viedään se kaikki, mitä hänellä nyt on.

Nainen oli oikeilla jäljillä. Itse uskon siihen, että varmasti elämä muistuttaa, mikäli et osaa olla kiitollinen. Kuitenkin jos tiedät olemassa ja ympärillä olevien asioien arvon, muistat pysähtyä nauttimaan niistä ja olemaan onnellinen, niin varmasti voit pyytää varovasti lisää ja tähdätä eteenpäin sekä hieman korkeammalle.

Photo from ptlindabarhoumi



Aina pitää uskaltaa unelmoida.
Aina pitää muistaa kaikki ne asiat, jotka sinulla nyt on, joista joskus olet vain unelmoinut.

Hyvää yötä! <3

- Linda

maanantai 23. toukokuuta 2016

Olipa kerran..

.. aasi ja sen omistaja. He matkasivat omaa reittiään eteenpäin, kunnes aasi yht äkkiä tippui kaivoon. Omistaja mietti todella kuumeisesti, miten saisi aasinsa pelastettua. Lopulta hän ei keksinyt muuta ratkaisua, kuin täyttää kuoppa ja haudata rakas aasi kaivoon hiekan alle. Niinpä omistaja rupesi lapioimaan ja kuoppa pikku hiljaa täyttyi.

Aasi tietenkin ensin hätääntyi. Kuitenkin joka kerta kun hiekkaa tippui aasin päälle tämä ravisteli ne pois päältänsä ja astui hiekan päälle. Aasi jatkoi tätä uudelleen ja uudelleen. Lopulta kaivo oli kuin olikin täynnä hiekkaa ja Aasi pääsi pois kaivosta ehjänä."


Tarina on yksi lemppareitani, joita olen meidän treeneissämme kuullut. Aasi on ollut usein mielessäni.
Tyydytkö sinä kohtaloosi vai  otatko sen tarinan lailla omiin käsiisi? Kun tulee se heikompi hetki maltatko mielesi sekä ravistelet kuran pois niskastasi ja astut sen päälle?  :) Suosittelen kokeilemaan ihan oikeasti tuota ravistelua ihan käytännössä, kun tulee tarve. Helpottaa kummasti oloa ja aiheuttaa kenties pientä hilpeyttäkin. :)

Photo from ptlindabarhoumi

Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa! :)

- Linda

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lapsi on terve kun se leikkii.. ja niin on aikuinenkin!

Olipa aikamoinen lauantai! Salimme porukalla menimme pomppimaan jokin aika sitten Helsingin Pitäjämäkeen avattuun trampolinipuisto Rush Helsinkiin. Olin kuullut ja nähnyt kuvista puiston olevan iso, mutta vau! Kun pääsimme perille ja näin paikan aivan livenä, niin silmäni todella kirkastuivat pikkulapsen lailla. En olisi malttanut millään odottaa.. halusin tonne, tonne tonne ja tonne!

Ilta oli Rush Helsingissä tällä kertaa K18. Paikalla oli DJ soittamassa viimeisimpiä hittejä. Hohtovalaistus ja meidän porukan valkoiset paidat ja valoissa hohtavat neonväriset kasvomaalaukset kruunasivat kaiken. Tunnelma oli aivan kirjaimellisesti katossa. Lähetin kavereillenikin pienen videopätkän meiningistä, niin sieltä tuli kommenttina: "Bileet! :D " Sitä ne todellakin olivat! :)



Mä tiesin, että meidän salin porukka osaa heittäytyä aivan varmasti, sillä sitä vaaditaan joka ikisissä treeneissäkin meiltä jokaiselta. Oli huippua nähdä muitakin aikuisia leikkimässä. Nykyään kun tuntuu, että lapsenakin täytyy olla jo aikuinen ja leikki-ikä loppuu aivan liian aikaisin, Se niin kutsuttu lapsenriemu oli löydetty selkeästi uudelleen ja se loisti todella kauas ja yhtä estottomasti kuin lapsilla.



Jos mietitään tätä liikuntasuorituksena, niin se todellakin oli tehokas. Itse olin aamulla treeneissä ja silti jaksoin helposti pomppia 1,5h eikä tuntunut missään juuri sen takia, koska homma oli niin kivaa. Kaverilla oli mukanaan sykemittari ja taisi tuossa ajassa palaa noin 700kcal :D



Leikkiminen tekee meille jokaiselle aijoittain todella hyvää. Emme lopeta leikkimistä, koska tulemme vanhoiksi vaan tulemme vanhoiksi, koska lopetamme leikkimisen.

Tämä oli vasta alkua! Loistavaa, että tälläisiä mestoja on perustettu!
Rush on paikka, jonne pitää ehdottomasti päästä uudestaan!! Kiitos illan mahtavalle seuralle. Tilanne oli jälleen kerran täysin #hallussa!

Leikkisää sunnuntaita,
- Linda


lauantai 14. toukokuuta 2016

Vika setti, paras setti!!

TFW:llä  meidän vika setti on aina paras setti. Sen annetaan kuulua. Viimeistä sarjaa ennen kajautetaan ilmoille huuto: "VIKA SETTI!" johon kaverit vastaavat "PARAS SETTI!"

En ollut aikaisemmin miettinyt tätä sanontaa sen kummemmin. Ajattelin sen olevan vain kannustamista, josta haetaan voimaa niihin kaikista vaikeimpiin toistoihin. No, on se sitäkin, mutta eilen kuulin sen todellisen merkityksen, joka itseasiassa pyöri päässäni koko loppu treenin ajan.


Viimeinen setti on paras setti sen takia, koska se on meidän viimeinen mahdollisuus tehdä sitä asiaa (ainakin sillä kertaa). Se on viimeinen mahdollisuus tehdä itsestämme jälleen piirun verran vahvempia ja parempia. 

Minusta tässä on täysi järki. Kun teet asioita, niin tedään ne kerralla kunnolla ja parhaalla mahdollisella tavalla, koska siitä seuraavasta mahdollisuudesta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta. Yleensä se tulee, mutta jos joku kerta ei tulekkaan, niin ei tarvitse jäädä niin hirmuisesti harmittelemaan, kun on käyttänyt sen ensimmäisen mahdollisuutensa oikein.

Treeneissä meillä on usein 3-4 settiä, mutta elämässä meillä on vaan tämä yksi setti ja jos se on se PARAS SETTI, niin silloin se riittää loistavasti :)

Parasta viikonloppua!

- Linda

tiistai 10. toukokuuta 2016

Jokainen meistä on hyvä jossain.

Breikkari ja meidän TFW-Helsinki salin valmentaja Johannes oli laittanut tässä yksi päivä tanssivideonsa Facebookkiin. Hän kirjoitti siinä englanniksi, että ei välttämättä ole ollut ikinä teknisin tanssija hulluimpine liikkeineen. Kuitenkin hänellä on aina ollut asenne, halu ja palo tulla paremmaksi koko ajan. Sen sijaan, että keskittyisi vain heikkouksiinsa, niin pitää keskittyä myös vahvuuksiinsa. Se voi olla salaisuus siihen, että tavoitat oman potentiaalisi.

Itselleni tuo muistutus tuli todella hyvään hetkeen. Minullakin on mieletön kehittymisen halu. Sen takia liian helposti tulee keskityttyä vain niihin heikkouksiinsa ja yritettyä väenväkisin saada niitä parantumaan. Unohdan kokonaan sen, missä kaikessa minä olen hyvä.

Photo from ptlindabarhoumi

Viime kuussa TFW:llä oli alakropalle pääliikkeenä maastaveto. Puhuimme tyttöjen kanssa jossain vaiheessa siitä, että se on meidän ja monen muun lempiliike, koska niin moni on siinä niin vahva. Taisi Karoliina sanoa sitä kunnon "egonnostatus liikkeeksi". Vaikka asiasta puhuttiin hyvässä hengessä ja hyvällä Karoliina tuon tarkoitti, niin silti itselleni jäi tuosta sanasta jotenkin hieman negatiivinen mielikuva. Onko siinä sitten jotain pahaa, jos saamme kokea olevamme jossain hyvä ja vahva?

Photo from ptlindabarhoumi

Tottakai niitä heikkouksiakin täytyy työstää, jos oikeasti haluaa tulla hyväksi ja monipuoliseksi. Kuitenkin pidä kiinni vahvuuksistasi. Niistä saat voimaa harjoitella niitä asioita, joissa et ole vielä niin hyvä. Ei meistä kukaan maastavedossakaan automaattisesti ole isoja rautoja nostellut. Vahvuutesi auttavat sinua muistamaan kuinka pitkälle olet jo tullut ja kuinka pitkälle voit heikkouksissasikin vielä tulla. Itseasiassa en tykkää sanasta heikkous. Puhun mielummin kehittämisenkohteista.



Se, että tuntee itsensä hyväksi jossain, ei tarkoita, että ajattelisit muiden olevan heikkoja tai ajattelee osaavansa kaiken. Välillä voima pitää ottaa niistä asioista, joissa sitä on. Ja jokainen meistä on aivan varmasti hyvä jossain!

Mahtavaa unelmien liikuntapäivää! :)

- Linda




perjantai 6. toukokuuta 2016

Älä laihduta!

Olen monesti miettinyt sitä, että miten me naiset puhumme itsellemme. Saatamme sanoa/ajatella todella rumia asioita peilkuvallemme, sellaisia sanoja, joita emme ikinä voisi sanoa toiselle tai kuulla toisen suusta. Aina pitäisi laihduttaa se kuuluisa viisi kiloa ja sittenkään luultavasti ei ole vielä hyvä.

Kirjoitin aikaisemmin jo hieman tekstiä ruokailusta ja siitä. kuinka vaikeaa siitä itse nykypäivänä teemme. Tänään vietetään älä laihduta päivää, jonka tarkoituksena on levittää sanomaa koko ajan yleistyneistä syömishäiriöistä sekä osoittaa tukea heille, ketkä sitä kamppailussaan tarvitsevat. Ruoka on nykyään monelle vihollinen, joka vie voimiamme sen sijaan, että saisimme siitä energiaa arkeemme. 

Ruokailun pitäisi olla positiivinen asia ja siitä pitäisi pystyä puhumaan kunnioittavaan sävyyn. Ruokailurauha kuuluu kaikille, eikä ruoan sisältämiä kaloreita tai annoksien kokoja tarvitse päivitellä. Syömisestä ei myöskään tarvitse kokea syyllisyyttä. Me syömme ruokaa, emme numeroita. Terveellinen ruokailu ei vaadi tarkkojen makrojen ja ravintoarvojen tietämistä. Terveellisesti syöminen tarkoittaa monipuolisia ja riittäviä aterioita riittävän usein nautittuna. Siihen kuuluu myös satunnaisesti herkuttelu ja herkkujen salliminen itselleen.

Kun syömme joustavasti, niin voimme oikeasti hyvin. Tarpeettomat rajoitukset vain lisäävät riskiä hallitsemattomasta syömisestä. Moni kokee joutuvansa ansaitsemaan syömisen liikunnalla. "On mahdotonta ajaa tyhjällä tankilla ensin 100km ja antaa autolle vasta sen jälkeen polttoainetta ajetulle matkalle." Tankkaa siis etukäteen, niin matka sujuu huomattavasti mukavammin!
























































Itsellenikin ruokailu on ollut aikoinaan todella vaikeaa. Ensin söin aivan liikaa, jonka jälkeen puolestaan innostuin kieltämään itseltäni kaiken. Kuten olen aikaisemmissakin teksteissä myöntänyt, niin jossain kohtaa ulkonäkö oli suurin motivaationi. Sitten tajusin sen, että ainut kenelle minun täytyy oikeasti kelvata täysin olen minä itse. Tällä hetkellä pyrin syömään juurikin monipuolisesti ja vaalimaan sitä, että saan ruokaa riittävästi. Itselleni syömisen pääpointti tällä hetkellä on siinä, että jaksan työni, treenit kulkevat ja niistä palautuminen on riittävää. Minusta ei ikinä tule kovin pienikokoista, eikä pitkä sääristä, mutta juuri nyt olen sinut asian kanssa. Kroppani on terve ja toimiva sekä kasvoillani väriä sekä hymy ja se on asia, mikä todella merkitsee.

Mitä jos lupaisit tänään ulkopuolelta olevien ihanteiden ja odotusten  sijaan kysyä itseltäsi, millainen ihminen sinä todella tahdot olla? Kuuntele ja kunnioita kehoasi sekä anna sille tarpeeksi niin lepoa kuin ravintoa. Älä tunne häpeää syömisistäsi tai koostasi. Liiku sen takia, että siitä tulee hyvä olo, ällä siksi, että laihtuisit. Jos tahdot laihduttaa, mieti todellinen tarve laihduttamiselle. Jos tarve on sinulle todellinen, niin ota selvää, miten voisit mahdollisimman lempeällä tavalla muuttaa elämäntapojasi.


Sinun täytyy aivan ensin rakastaa itseäsi. <3

- Linda


maanantai 2. toukokuuta 2016

Naisyrittäjät

Facebookissa toimii aktiivisesti ryhmä nimeltä naisyrittäjät. Eilen jotenkin heräsin siihen, kuinka hyvää keskustelua ja kuinka poikkeuksellisen hyvällä tavalla siellä käydään. Kokeneemmat yrittäjät auttavat oitis uusia. Alkuvuosi on ollut täynnä kyselyitä veroilmoitusten täytöstä ja viisammat ovat jaksaneet kysymyksiin vastata kerta toisensa jälkeen. 
Siellä on ollut myös surullisiakin tarinoita niistä yrittäjyyden varjopuolista. Toiset ovat tsempanneet kuopasta ylös heitä, ketkä ovat kaatuneet. Minusta tämä on ihailtavaa. Päätin, että kerrankin sanon positiivisen palautteen ääneen ja niimpä aamu varhaisella ennen töitä raapustin seuraavan kirjoituksen:

"Hei ihanat naiskollegat! Toivottavasti kerkesitte töistä huolimatta edes hieman nauttimaan Vapusta! Hymiö smileAina välillä unohtuu sanoa ne positiiviset palautteet ja ajatukset ääneen, joten päätin kirjoittaa heti, ennen kuin jää.
En ole itse ollut mitenkään kovin aktiivinen tässä ryhmässä, mutta silmiini on jotenkin pistänyt tämän ryhmän autous ja auttamisen halu. Kaikki jakavat sen, mitä tietävät ja vastaavat toisille avuliaasti neuvoen. Tänne jotkut jakavat selkeästi niin suurimmat ilot ja surut! Kukaan ei ajattele toisia kilpailijoina, tai ainakaan mollaa. Yhteistyön voima on ymmärretty, eikä valitettavan monista toisista ryhmistä tuttua somevihaa ole ollenkaan.
Näitä juttuja on oikeasti kiva lukea, koska taloudellisesti haastavista ajoista huolimatta yleisvire on toiveikas ja ihmisten intohimo tekemäänsä työtä kohtaan näkyy. Täältä myös aloittelevana yrittäjän oppii paljon!
Haluankin kiittää teitä kanssa naisyrittäjät. Jatketaan juuri tällä linjalla toisiamme tukien! Yhdessä olemme vahvempia ja teidän asenteella menestys on ennemmin tai myöhemmin taattu! "Hymiö smil "
Hymiö smilTsemppi halaukset ja myötäisiä tuulia uuteen viikkon! Hymiö heart 
Päivän aikana kirjoitus sai melkein 250 tykkäystä ja lukuisia kommentteja. Moni kommenteista kiitti minua ihanasta kirjoituksesta, jolla aamu alkoi hyvin ja josta sai voimaa. Kirjoitus tuli kuulemma juuri oikealla hetkellä.


Teksti herätti niin paljon huomiota, että en voinut olla häkeltymättä. Se tuskin kertoi siitä, että olisin jotenkin erityisen hyvä kirjoittaja. Eniten se mielestäni kertoo siitä, kuinka paljon meistä jokainen tarvitsee kannustusta. Sitä vahvintkain tyyppiä pitää välillä halata ja kertoa kaiken olevan hyvin. Pienyrittäjillä tämä saattaa korostua siksi, koska he tekevät monesti töitä aivan yksin.

Lopetin yllä olevan tekstini: "Jaksakaa uskoa, älkääkä koskaan antako periksi. Ikinä ei saa katua sitä, mikä on joskus tehnyt onnelliseksi!" ja siihen on hyvä lopettaa tämä postauskin.

-Linda


Hymiö Hymiö smile

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuja sairasvuoteelta!

Edellinen viikko ei ollut itselleni se kaikista paras. Jo keskiviikkona minulle tuli hieman outoja fiiliksiä. En todellakaan halunnut tulla kipeäksi, sillä muutama päivä piti todella tsempata töissä. Kuitenkin pakko oli tällä kertaa todeta häviö, luovuttaa sekä loppu viikosta jäädä sängynpohjalle.

En ole koskaan varsinaisesti ollut Vappu- ihmisiä. Kuitenkin eilinen oli itselleni todella vaikea päivä, koska kyllä mulle kuohuviini kavereiden kanssa olisi kelvannut. Sääkin vielä suosi, niin peiton alla oleminen oli viho viimeistä tekemistä. Meidän salilla järjestettiin eilen aamulla VAPPU goes MAVE juhlat, joihin olin suunnitellut meneväni kannustamaan muita ja nostamaan oman henkilökohtaisen ennätyksen.. Noh, ensi vuonna sitten! Tähän yhdistetään vielä se, että en ollut tätä ennenkään päässyt itse pitkään aikaan treenaamaan, niin ainut mikä oli noussut maximiinsa oli turhautuminen.


Viime vuonna juotiin kuohuvaa tähän tyyliin :D

Pyörin sängyssä, yritin välillä ummistaa silmiäni, yritin keskittyä leffaan, selasin snapchattiä ja instagrammia läpi yhtenään, jos kaverit olisivat päivittäneet omia tekemisiään. Suoraan sanottuna oli tylsää, eikä kavereiden ihanat aurinkoiset päivitykset hirveästi parantaneet oloani. Mulla oli ilmeisesti se kuuluisa miesflussa.. :D Lopulta en voinut olla nauramatta itselleni :D

Tajusin, että itsesäälin sijaan voisin valita kiitollisuuden kaikista niistä paranemis toivotuksista, joita sain sekä siitä, että minun äitini vieläkin jaksaa huolehtia kipeästä tyttärestään ja kysyä tarvitsenko jotain kaupasta. Murjottamisen sijaan voisin oikeasti olla onnellinen, että treenikaverit ylittivät huimalla tavalla itsensä maastaveto suorituksista, voisin imeä ekaa kertaa haalarit päällä vappua viettävän ystäväni kuvista hänen intonsa ja ilonsa. Itsesääli ja kateus ei tulisi tautiani viemään pois, mutta kannustavat kommenttien laittaminen kavereille puolestaan sai hymyn naamalleni.



Päätöksen ansiosta nukuin yöni hyvin ja levollisena. Tänään olo onkin ollut jo paljon parempi uskaltauduin jo ihan vähän ulkoilemaan sekä äitini luo syömään munkin ja juomaan simaa. :) Treenien kanssa joutuu varmasti vielä odottelemaan pari päivää, mutta sen kestää paremmin kun sentään työntouhuun pääsee.

Don`t ask why me, say try me! :)

Aidosti toivon, että teidän vappu on ollut juuri sellainen, kuin sen halusitte olevan! <3

-Linda