keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ylipainosta

En kuollaksenikaan muista nyt, että kuka ja missä, mutta jokunen päivä sitten joku oli kirjoittanut lihavuudesta suorapuheisen tekstin ja oli saanut siitä lokaa niskaansa aika paljonkin. Hänelle oli jopa huudeltu kaduilla: "varo, ettei liikakilot tartu" ym. kommentteja. Onko suomalaistenkin suuri ongelma sairaalloinen ylipaino asia, josta ei saa puhua?

Itse koen sen tärkeäksi aiheeksi ja siitä pitäisi pystyä puhumaan asiallisesti. Koska olen ollut itse myös ylipainoinen, ymmärrän myös omalta osaltani sen, miksi se saattaa sattua. Tiedän myös, että on ihmisiä, ketkä ajattelevat ylipanoisten heti olevan laiskoja, surullisia ja aikaansaamattomia. On olemassa ihmisiä, ketkä ajattelevat ylipainoisten olevan rumia. Tiedän, että on olemassa ihmisiä, ketkä eivät näe niitä miljoonia syitä ylipainon takana. Tiedän, että on ihmisiä, ketkä eivät ymmärrä sitä, kuinka ruoka saattaa olla ainoa asia, mikä tuo lohdutusta elämässä.

Tiedän myös sen, kuinka tuolta on mahdollista nousta. Uskon vahvasti, että moni ketä ylipaino-ongelmat ottaa puheeksi tahtoo oikeasti auttaa, eivätkä suinkaan loukata. Eivät he pelkää ylipainon tarttuvan tai ajattele sinun rumentavan katukuvaa. Eivät he oleta/halua sinun vartalosi olevan samanlainen kuin sporttilehden kannessa, vaan sellainen vartalo, jossa sinä pystyisit kulkemaan ryhdissä ja ylpeänä. He tahtovat sinun voivan paremmin ja parantavan elämänlaatuasi. He tahtovat, että vältät sydänkohtauksen ja kakkostyypin diabeteksen, joiden riski kasvaa painon myötä väistämättömästi ja joiden hoitaminen maksaa sekä sinulle, että yhteiskunnalle erittäin paljon joka vuosi.



Kirjoittajat eivät ajattele sinun olevan huonompi ihminen, koska olet lihonnut tai sinusta tulevan parempaa ihmistä, jos laihdut. He tahtovat, että sinä olisit onnellinen ja näkisit lapsiesi sekä lastenlapsiesi kasvavan ja pystyisit heille opettamaan terveellisiä elämäntapoja, jotta ylipaino ongelmilta välttyttäisiin tulevaisuudessakin.

Onnellisuus ei ole painoon sidottu, mutta sitä onnellista elämää olisi varmasti kivempi jatkaa pitkään. Tämäkään kirjoitus ei ole hyökkäys tai puolustus ketään kohtaan. Muutoksia ei voi tehdä muiden takia, vaan ne täytyy tehdä itsensä takia. :)

-Linda




lauantai 26. maaliskuuta 2016

#onnenonkija

Käytiin juuri kaverini kanssa katsomassa #onnenonkija elokuva. Se kertoi bloggaajasta, joka halusi elää blogillaan. Kuitenkaan kaikki ei mennyt aivan niin kuin hän halusi ja hän sortui väärin keinoin etsimään lukijoita itselleen. En viitsi aivan keikkea kertoa, kun varmasti jotkut menevät vielä varmasti leffan katsomaan. 
Kuitenkin pointti oli siinä, että lopulta blogin pitäjälle Marja Aurooralle sanottiin suoraan, että hänen blogillansa ei ollut oikeaa sisältöä ja kaikki perustui valheelle sekä illuusiolle. 

Internetin maailma on raadollinen. Siinä samassa, missä se auttaa meitä löytämään tietoa melkeinpä mistä vain, se antaa mahdollisuuden haukkua ja herjata erittäin ilkeästi anonyyminä. Kuka vain pystyy sanomaan mitä tahansa. Kuinka paljon sitten kaunistelemme asioita netissä?

En rupea väittämään, että itse en ottaisi useita kuvia ja valitsisi sitä, missä niistä näytän mielestäni parhaalta. En rupea väittämään, että en koskaan käyttäisi instagrammin filttereitä. En väitä, että en joskus olisi miettinyt, että voinko julkaista kuvaa herkutteluistani tai juhlista, koska mietin, mitä asiakkaani miettivät. En väitä, että joskus en olisi sanonut, että ei väsytä, vaikka väsyttäisikin.

Pointti onkin siinä, että osaat vetää rajan tälle kaikelle. Tietyssä määriin asioiden kaunistelu voi olla hyväksi ja tuoda hyvää oloa itselleen ja sitä kautta muuttaa niitä omia ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Minusta ei ole kauheaa, jos muuten huonosti menneestä päivästä hehkutat somessa sitä ainoaa päivään iloa tuonutta asiaa ja jätät ne pieleen menneet asiat unholaan. 

Kuitenkin pitää erottaa se kohta, josta pieni kaunistelu todella muuttuu valehteluksi. Pitää muistaa, että siinä valehtelussa pahinta ei ole se, että et ole rehellinen somesi seuraajille, vaan se, että et ole rehellinen itsellesi. Meidän kaikkien some aktiivien täytyy muistaa, että vaikka toinen postaisi tänne kuinka paljon juttuja itsestään tiedämme vain murto-osan hänen elämästään. 



Onnellinen voi olla, vaikka kaikki ei olisi täydellisesti. Täytyy vain oppia katsomaan niiden epätäydellisyyksien taakse.



torstai 24. maaliskuuta 2016

30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen

Jokin aika sitten Go Expo messujen yhteydessä lunastin itselleni hieman lisää luettavaa, nimittäin personal trainer/kouluttaja Jarno Härkösen sekä joogaopettaja/hyvinvointivalmentaja Kirsi Tikan kirjan 30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen.

Kustantaja Fitran sivuilla kirjaa kuvaillaan seuraavasti

"Kirja tarjoaa selkeitä ja helposti toteutettavia harjoitteita kuukauden jokaiselle päivälle, viikoittain vaihtuvilla teemoilla. Elementteinä ovat henkisen hyvinvoinnin parantaminen esim. hengitys-, rauhoittumis- ja positiivisuusharjoitteilla, fyysisen toimintakyvyn kehittäminen jokaiselle sopivilla toiminnallisen harjoittelun liikkeiden ja kehonpainoharjoittelun avulla, sekä terve suhtautuminen ravintoon. 
Kirjassa yhdistetään hyvinvoinnin tärkeät elementit helppoihin käytännönharjoitteisiin. 30 askelta voidaan miettiä 30 päivän tai 30 viikon matkana kohti parempaa hyvinvointia, joten käytännössä jokainen askel voi olla oma päivittäinen tehtävänsä. Lisäksi jokaisella askeleella on johtava teema, mihin nämä tehtävät liittyvät. Hyvä olo lähtee siitä, että oppii hallitsemaan omia mielihaluja ja ennen kaikkea löytää työkaluja muuttaa asiat pysyvästi. Myös retkahdukset ovat osa elämää. Oleellista on antaa itselle omaa aikaa, oppia kuuntelemaan ja ymmärtämään itseään. Oppia pysähtymään, kun on sen aika. Oppia liikkumaan itselle sopivalla tavalla."



Kun kuulin, että tälläinen kirja oli tekeillä olin erittäin haltioissani. Se on mielestäni juuri sitä, mitä tähän fitness buumiin ja muutenkin suorituskeskeiseen maailman tarvittaan lisää. Me tarvitsemme puhetta hyvinvoinnista, oman itsensä kuuntelusta ja kirjassa mainitusta "positiivisesta itsekkyydestä". Täytyy siis oikeasti ymmärtää se, kuinka juuri sinun oma olosi heijastuu sekä vaikuttaa lähipiiriisi.

Kirjan tehtävät olivat suurinosa erittäin pieniä, kuten soita läheisellesi ja kerro hänen olevan tärkeä. Vaikutusta niillä on sitäkin enemmän, jos ohjeita oikeasti tahtoo noudattaa ja ottaa osaksi rutiineitaan. Vaikka olisit jo sisäistänyt kirjan asioita, niin itse ainakin sain sieltä hyviä muistutuksia asioista, mitkä arjen tohinassa pääsevät helposti unohtumaan.

Kirjassa olevat värikkäät kuvat olivat yksi yhteen kirjan teeman kanssa ja niitä oli ilo katsoa. Kirja sisälsi myös laajan liikepankin liikuntatehtäviä varten. Kirjan teksti oli helppolukuista ja sieltä paistoi molempien kirjailijoiden persoona ja elämänkokemus sopivalla tavalla lävitse. :)




Kirjalla on varmasti oma joukkonsa, joka epäilee kirjassa käsiteltäviä asioita. Toivon todella, että hekin löytäisivät teoksen, sillä he sitä tarvitsisivat varmasti kaikista eniten. Jos sinuakin epäilyttää, niin pyydän, että annat ajatuksillesi mahdollisuuden muuttua ja voit huomata elämäsi muuttuvan. Se ei tapahdu välttämättä vielä tänään tai huomenna, mutta kenties 30 päivässä jo ihan vähän! ;)

Ota kirjan mukana tarpeeksi pieniä askelia ja muista unelmoida. :)

Iloista pääsisäistä!!

Linda

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Sillon kun elämä on helppoo.

Kun kaikki on hyvin on suhteellisen helppo olla onnellinen, positiivinen ja tyytyväinen. Silloin on helppo hymyillä, kannustaa toisia ja olla toisten tukena. Nämä hetket kertovat ihmisestä paljon, mutta vielä enemmän ihmisestä kertoo se, miten hän toimii silloin kun oma tilanne ei ole helpoin.

Jaksatko hymyillä silloinkin, kun oma tilanteesi on vaikeampi? Jaksatko silloinkin olla se, joka ei kaada koko taakkaansa harteilta toisen päälle? Elämässä tulee vastaa ilkeitäkin ihmisiä ja niitä tyyppejä, kenen kanssa kemiat eivät vain toimi. Jaksatko siitä huolimatta kohdella heitä ystävällisesti tavatessanne? Luultavasti he ovat juuri heitä, ketä sitä tarvitsee juuri sillä hetkellä eniten.

Photo from ptlindabarhoumi

Sama ajattelu pätee epäonnistumisiin, joita meistä jokainen varmasti elämänsä aikana kokee. Annatko epäonnistumisten ja huonompien päivien kaataa sinut totaalisesti vai ajatteletko epäonnistumiset oppimisen mahdollisuutena? Pidätkö jossain sinulle tärkeässä asiassa onnistuneita henkilöitä kilpailijoina vai motivaattoreina? Fakta on se, että kovan työn ja varsinkin muutaman epäonnistumisen jälkeen onnistuminen tuntuu entistä paremmalta.

Photo from ptlindabarhoumi

Ylipäätänsä elämän valintoja tehdessä mieti tarkkaan, ketä kuuntelet, Välillä ulkopuolisia järjenääniä on hyvä kuunnella, mutta joskus taas on parasta vaan päättää olla pelkäämättä ja seurata omaa intuitiotaan sekä intohimoaan. Niillä syntyy monesti ne hienoimmat jutut.

Aurinkoista viikonloppua! :)

Linda

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Joka päivä jotain uutta

Eilen tuli taas tilanne, jossa joutui sinne omalle epämukavuus alueelle. Niitä tilanteita, joissa sulla on kaksi vaihtoehtoa.. joko juokset karkuun ja jäät jossittelemaan tai sitten menet rohkeasti kokeilemaan. Saatat ehkä epäonnistua, voit nauraa itsellesi, mutta parhaimmassa tapauksessa saat itsellesi mahtavan onnistumisen kokemuksen ja voit nauraa muiden kanssa.

Lauantaina mentiin TFW-Helsingin taistelijoiden kanssa ensin brunssille Kallioon ravintola Ondaan. Ondassa tarjoillaan Perulaista ruokaa. Täytyy sanoa, että se maistui. Meitä oli mukana melkein 50. Oli siinä muutamalla muulla varmasti ihmettelemistä, kun pamahdimme paikalle. Meillä on treeneissä tapana kannustaa toisia vikoille kierroksille Vika setti huudolla. Huutoon muut vastaavat - paras setti! Vika setti oli myös ruokailussa se paras setti! :D



Kalliosta suuntasimme Pasilaan Comets clubille, jossa salillammekin treenaavat Reetta ja Tuomas olivat luvanneet opettaa meille Boogie Woogie tanssia. Pari itse on tanssinut pitkään ja yhdessäkin jo melkein 10 vuotta. He palaavat tässä kuussa kilpailulavoille tauon jälkeen.


En katunut pätkääkään, että menin mukaan. Jo ensimmäisistä pienistä pomppuista aistin, että tästä tulee hyvä juttu. Boogie woogie on siis pari tanssi, joten meidätkin jaettiin miesten ja naisten ryhmiin. Lähdimme opettelemaan perusaskelta ja homman edetessä muutamia kuvioita siihen perustuen. En muista taas hetkeen hymyilleeni niin paljoa, kuin tanssiessani.



Vaihdoimme tanssiessa usein tanssiparia ja kaikki naiset tanssivat kaikkien miesten kanssa. Tämäkin oli todella hyvää harjoitusta; Etsiä sitä yhteistä tahtia jokaisen kanssa erikseen ja huomata, että kaikkien kanssa se lopulta löytyi. Tanssissa joutui myös menemään toista todella lähelle, mikä ei meille suomalaisille ole ehkä aina helpointa ja ominaisinta. Boogie Woogie on kuitenkin todellinen hyvän mielen tanssi, joten varsinkin tunnin edetessä sitä ei miettinyt yhtään vaan antoi mennä! :)

Kiitos koko jengille ja erityisesti siis Reetalle ja Tuomakselle. Mä uskon, että mun lisäksi moni muukin teki jotain itselleen täysin vierasta! Meidän yhteishenki ja heittäytymiskyky on kyllä jotain ainutlaatuista, vaikka itse sanonkin! :) Se heittäytymiskyky kantaa pitkälle. Joka päivä pitäisi muistaa käyttää hieman aikaa siihen, että opettelisi jotain uutta! Kun kokeilee rohkeasti, niin on jo voittaja! :)


-Linda

Alimmat kuvat sain luvan lainata ihanan NeaEmiliah in blogista. Sielläkin teksti meidän päivästämme. Käy kurkkamassa tästä! :)