perjantai 30. joulukuuta 2016

On suklaa hyvää, kun yhdessä syö.. Mitä sen jälkeen?

Palaan vielä jouluun. Silloin kyllä sitä tulikin herkuteltua oikein olan takaa. Jouluruoista en välitä niin paljoa, mutta suklaa... ah, toi ihana suussasulava suklaa. Sitä tulikin syötyä sitten senkin edestä. Tunnenko huonoa omaatuntoa asiasta? Itseasiassa en. Fakta kuitenkin on, että merkityksellisintä on, mitä syöt uudenvuoden ja joulun välissä, ei se, mitä syöt joulun ja uudenvuoden välissä. Mikäli oikeasti tunnet nauttineesi siitä kaikesta syömästäsi ruoasta, niin huono omatunto on täysin turha.
Moni kuitenkin ruoskii itseään niistä joulun syömisistä liiankin lujaa. Uuden vuoden jälkeen salit täyttyvät uuden vuoden lupauksen tekijöistä ja netissä kiistellään siitä, kenen ruokavalio on paras ja millä ihmepillerillä tulee nopeiten tuloksia. Muutoksen haluamisessa ei ole mitään pahaa, varsinkin jos se lähtee täysin sinusta itsestäsi ja omasta halustasi. Usein liikkeelle vain lähdetään aivan liian kovaa ja ruvetaan noudattamaan aivan liian tiukkoja ruokavalioita. Tätä jaksetaan tehdä kuukausi, jonka jälkeen kyykkytangoilla ja cardiolaitteilla on taas tilaa muillekkin jaettavaksi.
Mitä, jos tänä vuonna olisit hieman ystävällisempi itsellesi? Herättelisit itseäsi sieltä sokerihorroksesta pikkuhiljaa? Mitä, jos aluksi sopisit itsesi kanssa syöväsi joka päivä aamupalan? Mitä, jos töissä lounaalla ottaisit hieman enemmän salaattia ja pienennät hieman perunamuussi kasaasi? Päivän mittaan voisit kahvikupillista vastaan juoda myös lasillisen raikasta vettä ja parin viikon päästä voisit huolehtia mukaan myös välipalan, jotta töistä kotiin matkalla ei tarvitsisi nälän yllättäessä sortua suklaapatukkaan.


Sen sijaan, että hyppäät suoraan sohvalta viiteen aamuaerobiseen ja viiteen salitreeniin viikossa, voisit koittaa ystäväsi kanssa sopia viikottaisesta kävelylenkistä ja antaa itsellesi tunnin omaa aikaa salilla. Kun tämä tuntuu hyvältä ja saat sen sopimaan aikatauluhisi voit lisätä liikuntakertoja. Näin pääsi ja kroppasi pysyy pelissä mukana, eivätkä arjen rutiinisi kerralla muutu liikaa. Iltaisin kiitä itseäsi niistä pienimmistäkin teoista, jotka teit hyvinvointisi edistämiseksi, sen sijaan, että miettisit, kuinka paljon enemmän olisit pystynyt vielä tekemään. Lupaan, että nämä pienet muutokset osoittautuvat myöhemmin todella isoiksi.
Liikunta ja ruoka eivät saa olla asioita, joista sinulle tulee stressiä. Niiden tulee olla asioita, joista saat iloa ja energiaa elämääsi!

Loistavaa uutta vuotta 2017 kaikille! <3
xx,
Linda

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tervetuloa 2017!

Kävin tänään ostamassa uuden kalenterin ensi vuodelle. Minusta se on joka vuosi jotenkin hieno hetki. Pienen hetken kalenteri on aivan tyhjä, kaunis ja valkoinen. Vanhan kalenterin voi heittää pois ja pystyn keskittymään vain siihen mitä on edessä.

Uusi kalenteri oli minulle taas muistutus myös siitä, että pitää miettiä, millaisilla asioilla tahdon oikeasti kalenterini täyttää. Otanko sen täyteen hommia, joista en tykkää, vaan täytänkö sen asioilla, joita rakastan ja joista itse saan energiaa mahdollisimman paljon.



Uusi kalenteri saa ainakin minut haaveilemaan. Se saa minut kuvittelemaan itseni vuoden päähän. Muistan tavoitteeni ja niille asetetut päivämäärät. Haluan, että ensi vuoden lopussa saan vetää ylitse jokaisen vähän aikaa sitten suunnittelemaltani to do- listalta.

Se, että ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan on pelottavaa, niin se on hurjan innostavaa!

Odotatko sinä uutta vuotta? Oletko jo kirjoittanut ensi vuoden tavotteet ylös?

xx,
Linda

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulu(on)lahja

Mä tykkään joulusta. Joulukuun  alussa on ihanaa todeta marraskuun olevan ohitse. On ihana laittaa kynttilöitä palamaan ja ruveta jo hieman hyräilemään joululauluja.

On ollut hassua huomata se, kuinka paljon iän kanssa joulun vietto ja asiat, joita siinä arvostaa ovat muuttuneet. Pienenä tärkeintä oli joulupukki ja uudet hienot lelut. Nyt aikuisena aivan jotkin muut asiat merkkaavat.

Jouluaatto vietettiin meillä perinteisesti äitini luona aivan perheen kesken. Syötiin, avattiin lahjat ja pelattiin korttia. Tänään oltiin joka vuotiseen tapaan kummitätini ja enoni ruokapöydässä. Ihanan rauhallista. Rauha onkin se, mitä eniten joululta odotan.


Lahjojenkin suhteen ajatukseni ovat muuttuneet täysin. Ennen pehmeät paketit olivat pahimpia, nykyään parhaita. Muutamat lahjat, joissa oikeasti on ajatusta lämmittävät mieltä huomattavasti enemmän kuin miljoona pakettia, joista puolilla et tee mitään.

Mikään ei olisi voinut olla parempaa, kuin se, että työkaverini päiväkodista oli kutonut minulle villasukat, kun kerran sijaisena ollessani valittanut kylmiä varpaita. Toinenkin kaverini lupasi minulle villasukat. Myös se, että sain kirjan, jonka halusin, oman kahvikupin, suklaata ja lämpimän aamutakin (joka on muuten mun päällä nyt tätäkin kirjoittaessa :D) oli todella kivaa. Tunsin, että minua oli oikeasti ajateltu.


Itse en tänä(kään) vuonna ostanut esim. kummilapselleni tai hänen sisaruksilleen mitään leluja. Heillä on niitä paljon ja koen, että voin antaa heille jotain vielä arvokkaampaa, nimittäin omaa aikaani. Lupasin viedä heidät erikseen tekemään jotain hauskaa, jolloin he kumpikin saavat vuorollaan jakamattoman huomioni. Haluan omalta osaltani opettaa heille sitä, mikä oikeasti on joulussa tärkeää. Se, että ollaan läsnä ja yhdessä. Toivon, että he isompana varsinkin osaavat arvostaa tätä.

Sitä aikaa, jonka saat viettää läheistesi kanssa on arvokkainta. Se yhteinen aika ei voi hävitä, eikä se voi mennä rikki, Sitä voi kukaan viedä sinulra. Sitä ei voi mitata missään rahassa. Aito lämmin halaus ja kauniit sanat voivat oikeasti olla paljon parempi ja ikimuistoisempi lahja kuin jokin arvotavara! Nuo lahjat on meillä jokaisella mahdollista antaa taloustilanteesta huolimatta! :) Muutenkin antamisen ilosta on kasvanut saamisen iloa miljoona kertaa suurempi,

Toivottavasti teidän joulunne on ollut juuri sellainen, kuin toivoitte! <3

xx,
Linda

lauantai 17. joulukuuta 2016

Asenteella voittoon!

Break dance ja minä? Ei ehkä kaksi asiaa, joita heti olisin laittamassa samaan lauseeseen. Niin kuitenkin pääsi käymään, että osallistuin yhden maailman parhaan breikkarin Johannes Hatsolo Hattusen parin tunnin workshoppiin.

Muutamia hassuja liikkeitä olin päässyt ennen tätä kokeilemaan. Kuitenkin tää oli jotain mitä halusin testata. No, ihan vaan siksi, koska elämä. Hauskaa tulisi kuitenkin olemaan, varsinkin, kun osaa hieman nauraa itselleen. Breikkiä olen ihaillut sen asenteen takia. Siitä tänäänkin puhuimme taas paljon.

Kuva. Linda Nieminen

Amatöörinä ja varsinkaan ekoilla kerroilla ei sillä ole niin väliä, että meneekö moovit oikein. Merkityksellistä on se lähdetkö joka kerta voittamaan itsesi, uskallatko kokeilla uutta, vaikka pelottaisi? Ennen kaikkea yrittäisitkö uudelleen, vaikka epäonnistuisit? Toki uusia taitojakin opittiin ja se jos mikä on mahtavaa!

Kuva; Samuli Ronkanen

Breikki battleissa asenne on se, millä voit ottaa vastustajasta suuren henkisen yliotteen. Tänäänkin workshoppi lopetettiin breikkirinkiin, jossa jokainen meistä tanssi hetken ringin keskellä. En ole se kaikista ujoin ihminen ja minullekkaan se ei ollut helppoa! Ihaillen katsoin treenikavereitani, jotka näyttivät juurikin sitä asennetta. Muutamasta heistä olen varma, että he eivät sitä olisi vielä muutama kuukausi sitten tehnyt. Arvostan tätä todella!

Viimeistään siinä kohtaa todella tajusin, että ainakaan tänään kyse ei ollut askelista, vaan siitä, että jokainen meistä otti sen haasteen vastaan ja astui rinkiin. :)

xx,
Linda

maanantai 12. joulukuuta 2016

Millainen on sinun showsi?

Mistähän sitä taas aloittaisi ja mihin lopettaisi? Miljoona ajatusta, joita pukea sanoiksi ja koittaa tiivistää yhteen blogitekstiin. Takana viikonloppu, joka muutti ajatteluani paljon ja muistutti erittäin tärkeistä asioista!

Nimittäin osallistuin TFW Level 1 valmentaja koulutukseen. Olin nähnyt Training for Warriors konseptin isän Martin Rooneyn kerran aikaisemmin livenä. Lisäksi olin kuunnellut hänen juttujaan youtubesta ja seurannut hänen live lähetyksensä Facebookissa. Siitä huolimatta heti ensimmäisellä luennolla hän pääsi hämmästyttämään minua uskomattomalla eläytymisellään ja selkeällä puheellaan.


Heti oli selvää, että tämä oli täysin erilainen koulutus, jossa olen koskaan aikaisemmin käynyt. Emme keskittyisi siihen, kuinka kyykky tehdään oikein (mikä toki on tärkeää!), vaan siihen, miten saamme kyykkääjän kiinnostumaan kyykyn tekniikasta ja kehittymään eli valmentamiseen. Toki myös kävimme TFW treenin kulmakiviä, historiaa ja filosofiaa lävitse, mutta se ei ollut koulutuksen parasta antia. Kyllä me myös treenasimme, mutta silloinkin Martin kertoi keskittyvänsä valmentajaan, eikä treenaajaan.



Päätä intohimosi

Ensimmäisen illan kotitehtäväksi saimme kevyesti miettiä meidän arvojamme ja elämämme tarkoitusta. Toki tämä ei ole yhden illan juttu, mutta oman kompassin löytäminen on elämän avainasioita tai muuten voit eksyä pahastikkin. Tuuri voi viedä sinua aika pitkälle, mutta todellinen suunta täytyy olla selvillä menestyäksesi. Koska Martinkin haluaa jakaa juttujaan eteenpäin, niin haluaisin antaa teille kaksi hyvää kysymystä joilla mielestäni pääsee oman elämänsä kulkusuunnan etsimisessä todella hyvin eteenpäin. Keitä sinä ihailet ja miksi? Mitä sinä tekisit, jos sinun ei olisi pakko (esim. taloudellisista syistä..)? Minä haluan tuleveisuudessa(kin) auttaa ihmisiä löytämään sen suuren potenttiaalin, jotka he sulkevat sisälleen.

Kuuntele asiakastasi ja kohtaa hänet aidosti

Puhuimme kurssin aikana paljon siitä, että pitää olla kiinnostunut, jotta saat itsestäsi kiinnostavan. 
Hyvä kuuntelija katsoo silmiin, kysyy kysymyksiä, ei keskeytä, ei vaihda aihetta, kiinnittää huomiota liikekieleensä ja osoittaa pienillä vastauksilla kuuntelevansa. 

Jokainen voi tehdä toisen väsyneeksi, hyvä valmentaja saa ihmisen kehittymään paremmaksi

Nykyään teemme treeneissä paljon hulluja juttuja vain siksi koska se on coolia ja uutta. Teemme juttuja, joilla saamme Facebookissa ihmiset painamaan tykkää nappia, välittämättä siitä, että loukkaantumisen riski on suuri, varsinkin jos kokeneettomammat treenaajat lähtevät näitä temppuja yrittämään. Treeni voi olla uutta, coolia ja hauskaa, vaikka tekisimme sen turvallisesti ja niin, että saamme aikaan näkyviä tuloksia. Treenin tulisi aina kehittää valmennettavaa. Ei tarvitse tehdä fantastisia juttuja, kun tekee pienet jutut fantastisesti. Tekniikan tulee aina olla timanttia. Aion jatkossa vaatia valmennettaviltani vielä hieman enemmän.

Sinä olet viihdyttäjä! Millainen on sinun showsi?

Todella moni tulee treeneihin/valmennukseen myös viihtymään. Jos pystyt tarjoamaan heille hyvän shown he tulevat varmasti uudelleen. Jokaisella meillä on varmasti elokuvia, jotka osaamme melkein ulkoa, koska olemme ne katsoneet niin monta kertaa. Vastaavasti jokainen tietää myös sen elokuvan, jota ei laittaisi uudelleen pyörimään, vaikka siitä maksettaisiin. Tämä on alue, jossa haluan todella kehittyä. Haluan, että ihmiset kokevat showni katsomisen arvoiseksi.

Uskotko vai "uskotko"?

Ihailtavasti todella moni nykyään asettaa tavoitteita. On kuitenkin ratkaisevaa, että itse oikeasti uskot pystyväsi saavuttamaan tavoitteesi. "Olisi kiva, jos onnistuisin" ei riitä. Monen tavoitteeni kanssa olen tehnyt hommia kovasta työstä aina mielikuvaharjoituksiin. Kuitenkin myönnän, että monet omista tavoitteistanikin ovat olleet juuri tällä "olis kiva" tasolla. Jatkossa näin ei tule olemaan. Tulen menemään entistä kovemmalla draivilla kohti niitä asioita, jotka oikeasti minulle merkitsevät. Katson tarkaan, että en ainakaan itse ole se, joka ensimmäisenä sanoo unelmilleni ei. 

Arvostan todella suuresti Martinin intohimoa. Hän todella omistautuu työlleen. Arvostaan myös hänen vilpitöntä haluaan jakaa asioita eteenpäin. Arvostan hänen kiitollisuuttaan sille, missä hän nyt on. Useamman kerran viikonlopun aikana hän muistutti, että ikinä ei saa unohtaa sitä, mistä on aloitettu. Ihailen myös hänen nöyryyttään myöntää virheet, joita hän on elämänsä aikana tehnyt. Tämä olisi todella tärkeää meille jokaiselle.



Martin Rooney on tehnyt uskomattoman työn TFW:n kanssa luoden jotain suurta. Hän on lounut perheen. Perheen, jossa kannustetaan toisia ja jossa uskontona on hiki, hymyt ja ylävitoset. Perheen, jossa opetellaan hurraamaan vielä omia onnistumisia enemmän toisten onnistumisille. 

xx,
Linda