Kuitenkin pointti oli siinä, että lopulta blogin pitäjälle Marja Aurooralle sanottiin suoraan, että hänen blogillansa ei ollut oikeaa sisältöä ja kaikki perustui valheelle sekä illuusiolle.
Internetin maailma on raadollinen. Siinä samassa, missä se auttaa meitä löytämään tietoa melkeinpä mistä vain, se antaa mahdollisuuden haukkua ja herjata erittäin ilkeästi anonyyminä. Kuka vain pystyy sanomaan mitä tahansa. Kuinka paljon sitten kaunistelemme asioita netissä?
En rupea väittämään, että itse en ottaisi useita kuvia ja valitsisi sitä, missä niistä näytän mielestäni parhaalta. En rupea väittämään, että en koskaan käyttäisi instagrammin filttereitä. En väitä, että en joskus olisi miettinyt, että voinko julkaista kuvaa herkutteluistani tai juhlista, koska mietin, mitä asiakkaani miettivät. En väitä, että joskus en olisi sanonut, että ei väsytä, vaikka väsyttäisikin.
Pointti onkin siinä, että osaat vetää rajan tälle kaikelle. Tietyssä määriin asioiden kaunistelu voi olla hyväksi ja tuoda hyvää oloa itselleen ja sitä kautta muuttaa niitä omia ajatuksiaan positiivisempaan suuntaan. Minusta ei ole kauheaa, jos muuten huonosti menneestä päivästä hehkutat somessa sitä ainoaa päivään iloa tuonutta asiaa ja jätät ne pieleen menneet asiat unholaan.
Kuitenkin pitää erottaa se kohta, josta pieni kaunistelu todella muuttuu valehteluksi. Pitää muistaa, että siinä valehtelussa pahinta ei ole se, että et ole rehellinen somesi seuraajille, vaan se, että et ole rehellinen itsellesi. Meidän kaikkien some aktiivien täytyy muistaa, että vaikka toinen postaisi tänne kuinka paljon juttuja itsestään tiedämme vain murto-osan hänen elämästään.
Onnellinen voi olla, vaikka kaikki ei olisi täydellisesti. Täytyy vain oppia katsomaan niiden epätäydellisyyksien taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti