Koko lähetys oli tuttuun Martinin tapaan täyttä tykitystä, mutta tämän viikon livestä itselleni jäi todella elävästi mieleen Martinin tarina äidistä, joka paistoi kinkkua. Hyvät ideat pitää aina jakaa, joten tarina meni suunnilleen näin:
Ennen uuniin laittamista äiti leikkasi kinkusta loppupään pois. Silloin äidin fiksu tyttö kysyi: "Äiti miksi leikkasit noin paljon kinkkua pois?" Äiti vastasi: "Niin minun äitini aina teki. Sinun täytyy kysyä isoäidiltäsi." Tyttö meni ja kysyi isoäidiltään. Isoäiti vastasi: "Niin minun äitini aina teki. Sinun täytyy kysyä isoisoäidiltäsi" Tyttä meni ja kysyi isoisoäidiltään. Isoisoäiti vastasi: "Aikaisemmin uunit eivät olleet niin suuria, joten loppuosa täytyi leikata pois, jotta kinkku mahtui uuniin."
Kinkkua oli siis heitetty hurjasti hukkaan vain sen takia, koska niin oli aina tehty. Nykyään kokonainen kinkku mahtuu uuniin. Ennen tätä pikkutyttöä kukaan ei ollut kyseenalaistanut asiaa ollenkaan. Kuinka usein nykymaailmassakin törmäämme ja syyllistymme tähän ilmiöön?
Tarina vaihteeksi muistutti ainakin minua avaamaan silmäni. Maailma muuttuu aivan hirmuista vauhtia ja meidän pitäisi pystyä muuttumaan sen mukana, eikä jäädä roikkumaan vanhoihin tapoihimme. Pieniä ja suurempiakin kyseenalaistajia tarvitaan, jotta pääsemme eteenpäin! Varsinkin, kun yleensä kuitenkin on mahdollisuus palata siihen vanhaan, mikäli uusi suunnitelma ei olisikaan ollut niin toimiva, kuin odotettiin.
Entä jos kinkku symboloisi elämääsi? Olisitko silloinkin valmis heittämään puolet siitä hukkaan vain sen takia, koska niin on aina toimittu?
Aina välillä tarvitsemme niitä idioottimaisilta kuulostavia ideoita! :)
xx,
Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti