Tarina kertoi kahdesta sammakosta, jotka olivat ruoanhaku matkalla. He seikkailivat kaupan takapihalla ja tippuivat maitotonkkaan. Toinen sammakoista aloitti valittamisen heti: "Se on menoa nyt.. miten me muka täältä pois päästään. Ei meitä kukaan täältä löydä. Minä en jaksa uida!" Johon toinen sammakko kannustavasti: "Äiti on sanonut, että ei saa luovuttaa ja asiat järjestyvät kyllä. Aina ei tarvitse tietää miten, mutta asiat järjestyvät." Molemmat jatkoivat sinnikkäästi uimista.
Hetken päästä kuitenkin toinen sammakko lopetti uimisen, luovutti ja hukkui. Toinen sammakko jatkoi sinnikkäästä, koska äidin sanat soivat sen päässä. Se ui ja ui ja ui, vaikka senkin voimat alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan. Kuitenkin juuri silloin tapahtui se ihme. Sammakoiden uidessa maidosta oli tullut voita ja sammakko pääsi kuin pääsikin loikkaamaan pois maitotonkasta.
Minusta tämä on upea esimerkki siitä, mitä sinnikkyydellä ja kovalla työllä voi saada aikaan. Tarinan tärkeä pointti on myös tuossa, että välillä pitää vaan jaksaa jatkaa, vaikka ei tietäisi yhtään, mitä on edessä ja minne on menossa. Luotetaan siihen, että elämä kantaa.
Ihanaa viikonloppua!
xx,
Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti