15-minuuttiani julkisuudessa..

Viikko sitten puhelimeni soi. Toisessa päässä oli Ilta-Sanomien toimittaja. Hän oli somesta bongannut minut ja kysyi suostuisinko haastatteluun kertomaan omaa tarinaani ylipainoisesta personal traineriksi. Hui, jännää! En kuitenkaan epäröinyt hetkeäkään. En suostunut siksi, että ehdoin tahdoin halusin naamani lehteen, vaan sen takia, koska toivon vilpittömästi oman tarinani antavan motivaatiota sekä inspiraatiota elämäntapojen muutokseen!

Kuva: Aleksi Jalava

Siellä sitä sitten pällisteltiin eilisessä lehdessä! Aika uskomaton fiilis. Palaute. mitä jutusta olen saanut niin julkisesti ja privaatisti on ollut aivan mielettömän hyvää ja mieltä lämmittävää.

Tein pienen virheen ja erehdyin lukemaan Ilta-Sanomien sivuille tulleita kommentteja. Toki tiesin, että aina tulee negatiivisiakin kommentteja, mutta jotenkin en asiaa etukäteen ajatellut. Minun kuulemma pitäisi pudottaa vielä 10-15 kiloa ollakseni timmi ja urheilullinen, kuten yleisurheilijat ja painoni olisi sopiva ym. Tiedättekö mitä.. Nämä kommentit ei tuntunut missään. Sen verran onnellinen olen terveestä kropastani, jolla saan treenata ja tehdä töitä joka ikinen päivä! :)

Lisäksi ne positiiviset kommentit ja palautteet veivät huomion heti pois noista negatiivisista. Minulle merkitsi aivan valtavasti, kun kummitätini sekä entinen työkaverini kertoivat olevansa ylpeitä minusta. Minulle merkitsi kun ystävät, kollegat ja entiset opettajani jakoivat artikkelia sivuillaan. Yksi ihanimmista kommenteista, mitä minulle on varmaan ikinä on sanottu on: "Ihan mahtavaa, että olet onnitunut ja etenkin pysynyt iloisena ja positiivisena. Joskus ihmisistä tulee tiukkoja saarnamiehiä kun ovat puskeneet jonkin muutoksen läpi. Sinusta on tullut kannustava voittaja!" Tämän jälkeen minulle tuli viimeistään se fiilis, että aivan sama, mitä ihmiset ulkonäöstäni sanovat. Tälläinen palaute on oikeasti se, mitä haluan saada ja minkä eteen teen töitä!

Kuva: Aleksi Jalava

Ilman teitä tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista. Osaan arvostaa tätä tukea aivan älyttömästi, <3 Kuten haastattelusta kävi ilmi, niin tälläistä tukea en ole aina elämässäni saanut. Monta pientä sanomaanne lausetta on mielessäni ja niistä saan varmasti voimaa jaksaa kun tulee vaikeampia paikkoja! Toivottavasti pystyn antamaan samaa tukea teille takaisin tarvittaessa! Älkää ihmiset jooko jättäkö sanomatta positiivisia asioita. Sinulle se voi olla pieni asia, mutta parhaimmassa tapauksessa muutamalla lauseella voi muuttaa toisen koko elämää!

Ainiin, 7-vuotias pikkusiskoni halusi tänään tietää, että juoksevatko ihmiset kaduilla mun perässäni ja haluavatko ne nimmareita nyt kun olen ollut lehdessä! :D Hyvä muistutus taas siitä, että aina pitää muistaa edes hieman miettiä mitä tekee ja puhuu. Jokaisella meillä on joku, ketä meitä katsoo meitä ylöspäin! :))

xx,

Linda