sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kisojen tavoitteena "hyvä fiilis"!

Tänään on Rion olympialaisten viimeinen päivä. Itse olen seurannut kisoja innolla ja pakko myöntää. että joutunut tinkimään yöunistakin jonkun verran tämän takia. Oma suosikki oli ehdottomasti telinevoimistelu. Lisäksi telkkari oli uintien sekä yleisurheilun aikana ahkerasti auki.

Kisojen saalis oli suomalaisittain laiha. Ainut mitali Suomelle tuli 28-vuotiaana nyrkkeilyn aloittaneen, nykyään 35-vuotiaan, Mira Potkosen toimesta. Keihäässä on totuttu suomalaismenestykseen, mutta nyt ainoastaan yksi urheilijoistamme pääsi finaaliin jääden lopulta siinä kuudenneksi. Olympiakkomitea ei edes asettanut kesäolympialaisiin virallista mitalitavoitetta. Ainut tavoite kisoille oli hyvä fiilis.

Hyvä fiilis ja yhtenäinen joukkue ovat mielettömän tärkeitä juttuja. Puhun itsekin niiden puolesta paljon. Hyvä fiilis tuo mukanaa monia positiivisia asioita. Tavalliselle tallaajalle ja kuntoilijalle hyvä fiilis on varmasti tärkeimpiä juttuja, mutta valitettavasti huippu-urheilussa se ei riitä korkeimmille sijoille asti. Omasta mielestäni tuollaisen tavoitteen asettaminen on jopa urheijoidemme aliarvioimista.


Mitalitavoitteen roskiin heittäminen oli osaltaan sama asia, kun urheilijoille olisi sanottu "ei teistä kuitenkaan ole mihinkään." Tavallaan ymmärrän, että mitalitavoite voi tuoda hommaan myös negatiivista sävyä, mutta kilpaurheilussa vaaditaan venymisiä ja itsensä ylittämistä sekä paineiden kestämistä,jokainen suorituskerta. Painonnostaja Anni Vuorijoki sanoi lehdessä, että "suomalaisille ei riitä mikään!" Teki mieli sanoa, että jos haluat huipulle, ei sinullekaan pitäisi riittää."
Usain Bolt sai yhdeksännen olympiakultansa, Phelpsillä oli jo ennen kisoja kaappi täynnä kultamitaleita, mutta silti hän janosi niitä lisää ja nyt hänellä on niitä 23 kappaletta. Telinevoimstelussa Simone Biles voitti 4 kultaa ja 1 pronssin. Eivät he tulleet kisoihin ainoastaan fiilistelemään, vaikka unohtumaton kokemus olympialaiset varmasti ovat, oli sijoitus mikä tahansa. Heistä jokainen tiesi, mitä maailma heiltä odottaa ja he myös tiesivät pystyvänsä siihen,



Potkonen oli ainoita, kenen silmistä näkyi se palo, mitä voittajalta tarvitaan. Hän oli luultavasti saanut palonsa omista vastoinkäymisistään ja toi sen kaiken kehään otellessaan. Se tuotti tulosta ja tuon ainoan suomeen tulleen mitalin. Tietenkään kaikki eivät voi kisoissa voittaa, mutta kun urheilijat aivan selkeästi alisuoriutuvat on tarve katsoa peiliin. Osa urheilijoista oli itsekkin todella pettyneitä suoritukseensa, mutta mielestäni muutamasta urheilijasta näki taas, että olympiakomitean asenne oli valitettavasti tarttunut jo heihinkin. Jos komitea ei odota  heiltä muuta, kuin hyvää fiilistä, niin miksi he itse odottaisivat?

Kuten olen ennenkin sanonut: Valmentajan tärkein tehtävä on uskoa valmennettavaansa. Niinäkin hetkinä, kun se usko on eniten koetuksella. Toivottavasti seuraaviin olympialaisiin löydämme uuden asenteen, aina sieltä olympiakomitean tasolta saakka!

xx,
Linda


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti