Olen aikoja sitten päättänyt, että minä en koskaan enää ainakaan tahallisesti hakkaa päätäni seinään. En tee asioita, joista en ole onnellinen. Olen kuitenkin luonteeltani myös sellainen, kuka ei helposti anna periksi.
Vaikeaksi tälläiset tilanteet yleensä tekee se, että asioista löytyy niin paljon niitä hyviä puolia, joita sydämensä pohjasta rakastaa. Ne jutut saavat taas uskomaan siihen, että parempaa on luvassa ja jaksamaan kääntää katseen vielä hetkeksi eteenpäin. Saattaa myös olla, että kaikki ei aina ole sinusta itsestäsi kiinni. Sinä itse tiedät mitä tahdot, mutta joku muu henkilö tai asia seisoo sinun ja haluamasi asian välissä.
Ei auta näissä tilanteissa muuta kuin miettiä tilanteiden plussat sekä miinukset. Pitää kuunnella sitä sydäntä. Olen ollut elämässäni aikaisemminkin tälläisissä tilanteissa. Toisaalta nämä ovat kaikesta kipuilustaan huolimatta hienoja hetkiä, Näin punnitaan se, kuinka paljon oikeasti jotain asiaa tahdot.
Jälleen kerran aion kuunnella sitä sydämeni ääntä. Tulee varmasti se hetki, kun tiedän, mitä tehdä. Joko se sydämen ääni on tarpeeksi vahva siihen, että tilanne laukeaa positiivisemmaksi.. tai sitten se rupeaa huutamaan vielä kovempaa, että "Äkkiä pois. Olet yrittänyt jo tarpeeksi pitkään. Sä ansaitset parempaa."
Jos näin käy, niin ainakin olen monen monta ihmistä, kokemusta, onnistumista ja epäonnistumista rikkaampi. Vaikka ehkä juuri nyt minua hieman koetellaan, niin en ole huolissani. Mulla on vahva usko siihen, että jälleen kerran mennään eteenpäin, vaikka polku kulkisikin hieman eri reittiä, mitä aluksi olin ajatellut! ;)
xx,
Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti