No brain, no gain, just pain.

Olen aloittanut uusien asiakkaiden kanssa treenejä. Yleensä jo ensimmäisten tapaamisten aikana asiakkaat ovat kiinnostuneita siitä, miten itse treenaan ja kuinka paljon. Mietin jo kauan aiheesta kirjoittamista, mutta tänään viimeistään kun TFW:n valmentaja Johannes julkaisi uudelleen tämän jo aikaisemmin kirjoitetun tekstin, niin päätin kirjoittaa omista kokemuksistani.

Suhtautumiseni treenaamiseen on muuttunut täysin vuosien varrella. Oli aika jolloin en treenannut ollenkaan. Kuitenkin kun aikoinaan urheilun kipinä syttyi se paloi ehkä hieman liiankin rajusti. Treenasin aina vähintään viisi kertaa viikossa, joskus kuusi ja monesti vielä salin jälkeen menin jumppaan ja kävin lenkkeilemässä. Alussa aivan aidosti nautin tästä kaikesta. Kuitenkin jossain kohtaa tuli stoppi. Itselleni se ei luojan kiitos tullut minään fyysisenä vammana, vaan enemmänkin minun pääni ei kestänyt sitä. Liikunnasta tuli pelkkää suorittamista ja kadotin innon tehdä asioita sekä yöuneni.

Huomasin myös, että treenasin vääristä syistä. Silloin en välttämättä myöntänyt sitä itselleni, mutta treenasin pitkälti sen takia, että näyttäisin paremmalta. Menin kovatempoiseen jumppaan sen takia, koska ystäväni veti tuntia ja sinne tuli muitakin ystäviä, Tunnit olivat hyviä ja hauskoja, mutta aivan liikaa salitreenin lisäksi. Jossain kohtaa elämä tuntui olevan pelkkää treenaamista. Sosiaalinen elämäkin alkoi rajoittua vain salin seinien sisäpuolelle ja hengasin niiden ystävien kanssa ketkä kävivät samoilla tunneilla. 

Jo hieman ennen PT- koulutusta olin herännyt siihen, mitä olen tekemässä itselleni. Liikunnan innon löytäminen kesti monta vuotta ja en todellakaan haluaisi sen loppuvan uudelleen, PT- koulun hyvinvontivalmentaja jaksolla viimeistään ymmärsin, että oli pakko hellittää.

Moni ajattelee, että treeni on hyvä, kun treenin jälkeen joutuu keräämään itseään lattialta ja ei pääse moneen päivään kävelemään kunnolla. Joskus itsensä on hyvä viedä sinne mukavuusalueiden ulkopuolelle, mutta se ei voi tapahtua fyysisellä tasolla aivan joka kerta. Joka ikinen kerta sinun ei tarvitse tehdä sinun parasta suoritustasi, riittää kun teet sinun päivän kunnolle parhaiten sopivan suorituksen.

Mitä sinä haluat treeniltäsi? Johanneksen tekstiin eräs salillamme treenaavista kommentoi, että hän aamulla heräsi ja mietti, että hitsi kun eilinen treeni ei tunnu missään. Sitten hän tajusi, että hänestähän tuntuu juuri hyvältä ja energiseltä ja se on treenin tarkoituskin. Itsekkin joskus myönnän vielä syyllistyväni samaan ajatteluun; enkö tehnyt tarpeeksi, kun ei satu? Kuten Johanneskin totesi; Liikunnan tärkein tehtävä on nimen omaan pitää kroppamme kunnossa ja antaa energiaa, ei rikkoa sitä. 

Minulta kysyttiin, että onko kuusi treeniä viikossa liikaa? Tähän ei suoranaista vastausta voi antaa. Se on todella paljon. Hyvin suunniteltuna se voi olla jollekkin ok määrä, riippuen sinun omista arvoistasi ja siitä miltä sinusta tuntuu. Jos sinusta tuntuu, että harjoitukset ovat jaksotettu hyvin, tekniikat on oikeat, ohjelma jaettu oikein, unta tulee tarpeeksi ja elämässä on silti muutakin kuin kuntosali (tai sitten se, että elämässä on vain kuntosali ja se on sinulle ok), niin en minä sinua estä. Muista kuitenkin, että tällöin olisi tärkeää muistaa pitää joka 3 tai 4 viikko ainakin joko treenimäärän tai kuorman suhteen huomattavasti pienenpänä sekä huolehtia todella hyvin kehonhuollosta. Urheilijoilla treenimäärät tietenkin ovat suuria, mutta he myös tiedostavat tämän tuomat ongelmat ja riskit.

Suurimmalle osalle meistä ns. tavallisista tallaajista kehittymiseen riittää 2-3 treenikertaa viikossa. Itse treenaan tällä hetkellä sen neljä kertaa viikossa. Osana viikoista treenit ovat jääneet 3 kertaan, koska pitkät työpäivät ovat veroittanet voimia ja sitä palautumista. Mikäli tuntuu, että haluan tehdä lisää lähden kävelylle tai menen palauttavalle bodybalance tunnille, kuten eilen. :) Minun täytyy myös ottaa harjoittelussani huomioon asiakasohjaustilanteiden fyysisyys. Kerralla rasitusta ei tule paljon, mutta pienistä joista kasvaa iso meri, kuten sanotaan... eli päivän aikana kuorma saattaa kasvaa yllättävänkin isoksi!

Vähemmästä treenistä huolimatta voimatasoni ovat kasvaneet koko ajan ja salilla maximi voima viikoilla raudat ovat olleet toistaan isompia. Silloin, kun lepopäivät tuntuvat kivoilta, mutta sitten treenipäivän koittaessa mennään into pinkeänä, niin ollaan aika hyvässä tasapainossa. Aina siis enemmän ei ole parempi.

Ja muistakaa: Tulokset ja lihakset kasvaa itseasiassa siellä levossa. Kuuntele kehoasi ja luota siihen, että kun oikeissa kohdissa osaat hiljentää tahtia, niin sinulle tulee useammin niitä hulluja päiviä, kun kukaan ei pysty pysäyttämääm sinua.

Ps. Ja kauniita vartaloitakin tulee, kun pystyy kävelemään selkä suorassa, hymyilemään elämälle, tekemään, mitä sydän sanoo ja nauttimaan matkasta kohti sitä määränpäätä. ;)

-Linda