lauantai 20. helmikuuta 2016

Vain elämää.

Aina välillä elämässä täytyy tehdä niitä ikävämpiäkin päätöksiä. Yksi näistä on jonkun tärkeän ihmissuhteen päättäminen. Sun ihmissuhteiden täytyy olla sellaisia, joista myös sinä saat jotain, etkä joudu olemaan vain huonon kohtelun kohteena ja käytössä silloin kun eniten tarvitsee.

Toki aina välillä on tilanteita, että ystävä tarvitsee enemmän tukea, kuin sinä, mutta jos ihmissuhde alkaa koko ajan viemään enemmän energiaa, kuin antamaan sitä, on ehkä parempia sanoa näkemiin, niin karulta kun se kuulostaakin ja niin surullista kuin se onkin. Kun olet koittanut monin keinoin korjata tilannetta, mutta se ei ole parantunut et voi pitää ikuisesti kiinni tai yrittää roikkua mukana.


Vuosien aikana olen oppinut hyväksymään, että jotkut ihmiset tulevat elämään vain opettaakseen meille jotain ja sen jälkeen heidän ei kuulu olla elämässämme. Katkeruutta ei kuitenkaan kannata kantaa, eikä ovia lopullisesti paiskoa kiinni. Minä jatkan elämääni ja olen täällä, jos joskus olet valmis ottamaan minut täysillä elämääsi sekä kohtelemaan kaltaisenasi. Jos olen jo liian kaukana, niin on tarkoitettu. Hetkellisesti luopuminen saattaa todella sattua, mutta samalla huomaat, kuinka hurja määrä aikaa ja energiaa vapautuu niille ihmisille ja asioille, jotka ovat valmiita tulemaan sinua vastaan ja joiden avulla sinä jaksat eteenpäin ne vaikeimmatkin hetket, Ne ihmiset, ketkä osaavat iloita sinunkin onnistumisistasi.


Niillä ihmisillä siinä ympärilläsi on kuitenkin valtava vaikutus siihen, miten sinä voit. Pidä siis ympyräsi positiivisena <3 , vaikka se joskus vaatisi hetkellisesti negatiivisia fiiliksiä. Tietyissä kohdissa ja tietyissä määrin se itsekkyys on välttätöntä tai ennemminkin puhuisin nimen omaan itsensä arvostamisesta.

Onko sinulla vain energiaa vieviä ystäviä? Uskallatko sanoa heille ei?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti