Muutama vuosi sitten olisin aivan varmasti pelännyt. Olisin pelännyt jo nyt, vaikka toiveeni täyttyminen tulisi mahdollisesti kysymykseen vasta pitkän ajan päästä. Olisin stressannut pääni puhki ja luultavasti menettänyt yöunenikin.
Nyt vastasin vilpittömin sydämin: Ei pelota. Häkellyin hieman itsekin siitä, kuinka syvältä sisimmästäni vastaus tuli.
En pysty kauheasti vaikuttamaan siihen, mitä muut tekevät. Se, mihin pystyn vaikuttamaan on minun oma käytökseni ja panokseni. Voin keskittyä tekemään oman työni mahdollisimman hyvin. Mikäli sitten siitä huolimatta joku muu pääsisi sinne, minne minä haluan, on hän varmasti paikkansa ansainnut. Minua varten oli varmasti varattuna jotain muuta.
Mä luulen, että tää on yksi asia, missä moni meistä menee vikaan. Me keskitymme aivan liikaa siihen, mitä muut tekevät. Siitä puolestaan seuraa helposti kateutta, yliyrittämistä ja huonoja valintoja ja lopulta jopa halu luovuttaa. Saatat aivan itse antaa epävarmuuden pilata mahdollisuutesi.
Toki se maali siellä tulevaisuudessa pitää pitää mielessä. Myönnän, että tasapainoilu sen ja nykyhetken välissä ei aina ole helppoa, varsinkin jos oikeasti intohimon liekki palaa vahvana. Kuitenkin se tulevaisuus luodaan tässä hetkessä. Jos näytät rakkautesi tekemistäsi kohtaan, niin joku oikea tyyppi jossain huomaa sen ennemmin tai myöhemmin!
Toivottavasti säkin viikonloppuna kippistelit sekä menneille, että tulville tavoitteille, elämälle!
Sanotaan, että unelmat eivät ole tarpeeksi isoja, mikäli ne eivät pelota. Kyllä mahanpohjassa saa tuntua perhosia, niin mullakin tuntuu! Kuitenkin jos pystymme luottamaan itseemme, niin meidän ei tarvitse antaa niiden perhosten hallita toimintaamme. Päinvastoin, saamme niistä hyvää lisäboostia eteenpäin menemiseen!
xx,
Linda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti