perjantai 15. huhtikuuta 2016

Ruoka-aikaan!

Minulla on asiakkainani eräs aivan ihastuttava yli 70-vuotias pariskunta. Tänään treenasin heidän molempien kanssa. He molemmat ottivat puolenvuoden valmennuksen tavoitteenaan viettää loppuikä mahdollisimman terveenä sekä saada lihaskuntoa ja golf kentillä svingi kulkemaan.

Yksistään kuntosaliharjoittelu ei riitä, vaan tietenkin pitää huomioida myös riittävä lepo ja ruokavalio. Tänään keskustelimmekin juuri ruokavaliosta. Melkeinpä poikkeuksetta pyydän asiakkaitani täyttämään ruokapäiväkirjaa ja niin pyysin tätäkin pariskuntaan. Sainkin päiväkirjat ja tein heti muutaman huomion.

Ruokakeskustelut herättävät mielettömästi mielipiteitä ja jokaisella on varmasti omansa sekä täysin oikeus siihen. Minua kuitenkin hieman ahdistaa se asia, mikä näitä mielipiteitä välillä tuntuu yhdistävän - kieltäytyminen. Välillä tuntuu, että jokainen minunkin ympärillä koittaa vältellä jotain ruoka-aineita. Ei voi syödä sitä, eikä tätä.. tässä gluteiinia, tässä taas maitoa, kolmannessa liikaa suolaa, neljännessä rasvaa jne.


Pariskunnan ruokapäiväkirja sai minut vaihteeksi muistamaan, että ruokailu voi olla jotain muutakin kuin eri asioiden välttelemistä, mikäli perusrunko on kunnossa. Ruokapäiväkirjassa oli juuri sitä tavallista kotiruokaa (vaikka sillä pienellä kerma lorauksella), jota oli höystetty tarpeellisella määrällä kasviksia. Päiväkirjasta löytyi öljyjä, pähkinöitä, avokadoa ja lohta tuomaan hyviä rasvoja. Ei tarvittu hifistelyjä miljoonilla superfoodeilla.

Photo from ptlindabarhoumi

Hiilihydraatteja ei pelätty, vaan muutamasta ruisleivästä saatiin kuitua tukemaan vatsantoimintaa. Ruokailuissa oli säännöllisyys, joka pitää verensokerin tasaisena, mutta kuitenkaan ei tarvinnut kellokaulassa kytätä seuraavaa ruoka-aikaa vaan syödään silloin kun on nälkä. Luultavasti he syövät vielä ruoan yhdessä ilman puhelimen jatkuvaa räpläämistä tai muita häiriötekijöitä. Mukaan mahtui toki pulla iltapäiväkahvin kanssa yhtenä päivänä, mutta ei osana jokapäiväistä ruokavaliota.


Missä vaiheessa oikeasti saimme tehtyä ruokailuista niin vaikeaa? Missä vaiheessa maalaisjärjeskäyttömme on hukkunut? Missä vaiheessa perunamuussista ja lihapullista tuli epäterveellistä ja rahka, raejuusto, kana sekä parsa muuttuivat melkeinpä ainoiksi terveellisinä pidettäviksi ruoka-aineiksi? Missä kohtaa kadotimme kohtuuden käsitteen? (Missä vaiheessa rupesimme syömään näyttääksemme paremmilta emmekä voidaksemme paremmin?)

Maukasta viikonloppua!
Linda


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti