tiistai 5. heinäkuuta 2016

Suhtautuminen omaan kroppaani..

Tässä muutama päivä sitten puhuttiin siitä, kuinka kilpaurheilussa on vaara, että suhtautuminen omaan kroppaansa vääristyy. Esimerkiksi jo nuorille kilpauimareille saatetaan sanoa, että he ovat lajiin liian isoja, vaikka tulokset puhuisivat puolestaan.


Tämän jälkeen rupesin taas vaihteeksi miettimään omaa kehonkuvaani. On mennyt todella kauan sen kanssa, että olen oppinut olemaan sinut vartaloni kanssa. (Aina silloin tällöin päiviä kun en ole aivan siellä ja tuskailen painoni kanssa.)

En ole koskaan ollut pieni kokoinen. Kun pääsin varsinaisesta ylipainosta pois, niin minulle tuli lihasmassaa tilalle. En ole niinkuin ne jotkut muut himo treenaajat, joilla näkyy sixpackit ja selkälihakset. En näytä siltä kuten he, joilla on 0% rasvaa kehossaan. Joskus salaa toivon ehkä näyttäväni siltä, mutta olen lopuksi oppinut toteamaan, että tämä on minun kroppani.

Treenaan 4-5 kertaa viikossa ja ohjaan asiakkaita siihen päälle. Syön suurimmaksi osaksi puhtaasti, mutta joskus hemmottelen itseäni jälkiruoalla. En silti omista sixpackiä, en ole edes lähellä sitä. Osa varmasti selittyy geeneillä ja toinen osa sillä, että voisin syödä vieläkin vähäkalorisemmin näyttääkseni joltain muulta, mutta minun täytyy syödä pystyäkseni treenaamaan. En voi silloin huolehtia liikaa rasvaprosentistani. Alhainen rasvaprosentti ja sixpack ei takaa sitä, että olet mahdollisimman hyvä ja vahva treenaaja. 


Haluankin sanoa teille, jotka kuvittelette, että teidän täytyy näyttää tietynlaiselta ollaksenne kova treenaja, niin älkää kuvitelko. Pitäkää leukapystyssä ja jatkakaa hyvää tekemistä! :)


Kehosi on temppelisi.
- Linda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti