Pyyteettömiä tekoja?

Eilen oli todella ihanat ihanan ystäväni syntymäpäiväjuhlat super kauniissa Suomenlinnassa. Hieman oli viileämpää kuin edellisinä päivinä, mutta se ei menoa haitannut. Grillattiin ja istuttiin ulkona hyvällä porukalla. Illan viiletessä entisestään siirryttiin sisälle jatkamaan juhlintaa ja keskusteluja.





Hyvä keskusteluja sitten syntyikin. :D Puhuimme mm. siitä ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja. Kerroin muutaman treeneissä kuulemani motivaatiotarinan.. tämän jälkeen eräs ystäväni kertoi hieman erillaisen tarinan kilpikonnasta ja skorppionista. Lyhyesti tarina meni näin: Skorppionin piti päästä joen yli ja tämä pyysi kilpikonnaa auttamaan ja tämä suostui. Puolessa välissä kuitenkin skorppioni pisti kilpikonnaa ja he molemmat hukkuivat. Tämä tarina pätee kuulemma meihin ihmisiin myös ja iskemme aina kun on mahdollisuus.

En todellakaan kiellä, että tälläisiä ihmisiä, ketkä tahtovat vaan hyötyä ja vahingoittaa, ei olisi. Aivan varmasti on, mutta silti kiellän sen, että suurin osa meistä olisi sellaisia. Liian sinisilmäinen ei saa olla, mutta toisaalta ei myöskään voi ikuisesti olla luotamatta toiseen sen takia, että joku jossain teki jotain joskus. Kaikesta surullisuudestaan huolimatta oli tämä tarina mielestäni ihan oiva muistutus, että kaikilla meillä ei ole valitettavasti aina ne puhtaat jauhot pussissa. Tosin, kuten tässäkin tapauksessa, niin yleensä enemmin tai myöhemmin näille likaisen pelin pelaajille käy myös huonosti.



Toinen loistava keskustelu syntyi sisällä. Onko pyyteettömiä takoja olemassa? Kaverini oli ollut kaupassa ja pikkutytöltä oli puuttunut sokeripussista 25centtiä. Kaverini oli lainannut sen hänelle. Hänelle oli tottakai tullut siitä hyvä mieli. Oliko teko silloin pyyteetön? Näkemykset jakaantuivat jälleen porukkamme kesken. Osan mielestä ei ollut, koska auttajalle itselleen tuli hyvä mieli.

Ihminen on rakennettu niin, että hän saa toisen auttamisesta mielihyvää. Itse näen kuitenkin edellisen tilanteen niin, että pyyteettömiä takoja on olemassa. Kaverini rahan lainaamisen pääpointti ei ollut se, että hän sai hyvänmielen, vaan se, että tyttö sai sokeripussinsa ja hyvänmielen. Vasta-argumentiksi tuli mm. se, että miksi ihmiset kirjoittaa facebookkiin tälläisistä jutuista? Sen takia, että he saisivat kiitosta ja lisää hyvää mieltä. Ei! Itse autoin viime viikolla muutamaa äitiä lastenvaunujen kanssa ratikkaan ja satuin nyt päivittämään siitä naamakirjaan. En sen takia, että muut kiittäisivät minua vielä lisää, vaan sen takia, että ehkä joku muukin päivitykseni ansiosta muistaisi auttaa toisia ja tarttua tälläiseen tilanteeseen kun on mahdollisuus, eikä vain kulkea kuulokkeet korvilla ohitse.

Kolmas keskustelu tulikin sitten siitä, että voiko Facebookissa muuttaa ihmisiä? Ei voi kaikkia, eikä sormianäpäyttämällä, mutta jos pystyn edes yhden ihmisen maailmaa avaamaan aivan hitusen, niin olen onnistunut.

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja? Voiko niin luokitella? Onko pyyteetttömiä tekoja olemassa?

Loistavaa sunnuntaita ihmiset ja uskokaa toisiinne ja itseenne! :)

- Linda